Joko mennään?

Olen seurannut pakkasmaanantain valkenemista 04.30 alkaen, jolloin supistukset alkoivat. Nyt kello on 08.20. Jokohan kääpiö olisi halukas näkemään maailman...

Tässä supistusten välissä joitakin "oireita" mahdollisesti lähestyvästä synnytyksestä (vieläkin olen varma, että supistukset pikapuoliin loppuvat ja sitten taas odotellaan). Yöllisistä supistuksista en ole kärsinyt koko raskauden aikana. Siksipä hieman yli kahden tunnin yöunien ja wc-käynnin jälkeen alkaneet supistukset olivat totaalinen ylläri. Sunnuntaiaamuna herättelin kääpiötä puolitoista tuntia ja sain vasta piparin syötyäni siltä ensimmäisen möyrinnän. Koko päivän vauva oli äärettömän rauhallinen, melkein jo huolestumiseeni asti. Mielessä kävi, että noinkohan se säästelisi voimiaan lähestyvää synnytystä varten. ja taas ihaniin limatarinoihin palatakseni, sunnuntaina huoltani lisäsi verinen lima, jota on piisannut myös aamuyön tunteina.

Supistukset ovat alusta asti tulleet 3-7 minuutin välein ja kestoltaan ne ovat olleet puolta minuuttia. Mitenkään merkittävästi ne eivät ole pidentyneet, voimistuneet kyllä.

Mitä minä tein ensimmäisenä supistelujen alettua? No menin suihkuun pesemään hiukset. Kun ne nyt joka tapauksessa olisi pitänyt pestä aamulla ennen neuvolakäyntiä. Sitten kirjoitin pari työjuttua valmiiksi ja lähetin ne eteenpäin. Aamun tunteina olen todennut, että supistukset ovat kipuaalto, ja että on aika kiva, kun niiden välissä on vielä toistaiseksi aika paljon aikaa tehdä kaikkea ihan normaalia. Kuten juoda teetä, pakkailla sairaalakassia, kirjoittaa, surffata (ja huomata, että Leslie Nielsen on kuollut eilen, RIP).

Naistenklinikalla ei ole sulkua eli sinne mahtuu hyvin, kertoi ihana kätilö puhelimessa puolisen tuntia sitten. Kehotti olemaan kotona niin kauan kuin lantion pyörittely seisoen eteenpäin nojaten (parasta), jumppapallon päällä tai suihkussa olo vielä jeesaavat. Ja vauvan liikkeitä tulee tarkkailla nyt, kun se on eilen ollut kovin vaisu.

Palaamisiin joko äitinä ja isänä, tai sitten Pähkinänä ja Pallona.