Apt Pupil

Opettaja, opettaja, minä tiedän! Nimittäin kaiken sen, mitä neuvoloiden perhevalmennuksesta voi oppia. Viimeistä (ennen syntymää) vietiin tuossa taannoin maanantaina ja täytyy sanoa, että jos olin pitkin matkaa epäileväinen, niin lopulta olin vain turhautunut.

Toki turhautumisesta saan, tai saamme, syyttää vain itseämme. Tämä viimeinen ennen lapsen syntymää järjestetty perhevalmennus keskittyi synnytykseen. Motivaatio-ongelmia aiheutti se, että tuossa tulevien vanhempien kokoontumisajoissa jaettu tieto oli meille jo entuudestaan kovin tuttua, ja valitettavasti se kerrottiin vielä muita paikkoja huonommin.

Kuten ehkä olette lukeneet, olemme Pähkinän kanssa käyneet tutustumassa sekä Kätilöopistolla että Naistenklinikalla. Ja näissä molemmissa paikoissa kerrottiin synnytyksestä laajasti, hyvin ja voisi kai sanoa, ihan pohjamutia myöten.

Nyt neuvolassa täti a ja täti b kertoivat viimeisellä perhevalmennuskäynnillä periaatteessa ihan samoja asioita. Ainoa ero oli se, että he kertoivat niistä huonommin, eivätkä osanneet vastata yhteenkään esitettyyn tarkentavaan kysymykseen, vaan kakistelivat jotain, että ”me puhumme nyt teoriasta, kun emmehän me ole synnytyssalissa olleet pitkiin aikoihin”. Ja ei, me emme kysyneet niitä tarkentavia kysymyksiä, emme ainakaan montaa, koska olimme tiedot jo muualta saaneet, mutta monet kysyivät.

Kaiken kaikkiaan henkilökohtainen kokemukseni näin tulevan isän käytännönläheisestä näkökulmasta on, että perhevalmennus on verovaroja syövä turhake, jota ilman tai jota tehostamalla säästettäisiin pitkä penni. Eihän siinä nyt vain ole mitään järkeä, että istutetaan ihmisiä työajalla kuuntelemassa diipadaapaa tai katsomassa dvd-nauhoitetta jostain, mikä kerrotaan esimerkiksi synnytyssairaalavierailulla paremmin. Silti moiseen lasta odottavat ihmiset pakotetaan, tai ei tietenkään pakoteta, mutta suositellaan tulemaan kuitenkin, ja varsinkin ensikertalaiset taatusti tulevat. Ja neuvolassa terveydenhoitajat nostavat höpöttelystä ja play-napin painamisesta palkkaa.

Toisaalta muitakaan vaihtoehtoja ei varmaankaan ole. Ainakaan niitä ei heti tule mieleen. Siinä määrin järkyttävän tietämättömiä kysymyksiä ihan perusasioista osa tulevista äideistä näytti nimittäin yhä vain kysyvän, vaikka laskettu aika kai viimeisilläkin koittaa kahden kuukauden sisällä. Ilmeisesti he eivät olleet käyneet missään tutustumisissa (ne ovat siis vapaaehtoisia) tai muutenkaan vaivautuneet synnytysasioihin perehtymään.

En ole toki minäkään perehtynyt lapsen tuloon, raskauteen tai synnytysasioihin ollenkaan samalla intensiteetillä kuin Pesupähkinä, tunnustan, mutta silti olen ainakin noilla synnytyssalivierailuilla oppinut näköjään enemmän kuin osa odottavista äideistä.

Ja tämän itsekehua tihkuvan havainnon valossa uskallankin sanoa, että menkää ihmeessä tutustumaan niihin synnytyssairaaloihin, jos mahdollisuus tarjotaan! Huonoimmillaankin siellä tarjottu tieto pesee perhevalmennuksessa tarjotun lässyttelyn ihan kuus-nolla.