Hetkessä elävä unelmoija ja toisinaan murehtimiseen taipuvainen Pesupähkinä sekä jalat maassa kepposteleva rauhallisuuden perikuva Pesupallo opettelevat äidiksi ja isäksi joulukuussa 2010 tähän kaoottiseen maailmaan syntyneelle pikku Taatelilleen aka Pyöriäiselleen.

maanantai 1. marraskuuta 2010

35 ja lomalla

Jippii! Vihdoin ja viimein äitiyslomalla. Aivan mahtavaa, että tästä lähtien voin päivätorkkua silloin kun haluan, käydä uimahallissa ja päiväjoogassa, laitella viimeisiä juttuja kuntoon kotosalla - ja tehdä töitä. Olen hamstrannut aika paljon duunia tähän alkukuulle, mutta onneksi puolivälin jälkeen jo helpottaa. Silloin alan sanoa työtarjouksille kategorisesti ei.

Perjantaina oli duunissa aika haikeat tunnelmat. Minut yllätettiin leipomosta tilatulla kaakulla, kahvilla, puheilla ja lahjalla. Tippa tuli linssiin. Lupasin tosin viedä rusinan heti toimistolle näytille, ja näen toki kollegoja kaiken maailman tapahtumissa ja kissanristiäisissä tässä ajan saatossa. Mutta silti tunnelma oli ankea. Kaiken päälle olisin saanut aivan ihanan pomon, jos en olisi jäänyt lomalle. Se ketuttaa eniten.

Surku unohtui onneksi nopeasti, koska viikonloppu oli aivan ihana! Perjantaina hengailimme Pallon kanssa ystäviemme kera maailmanparantamisen merkeissä, lauantaina teimme tilaa pinnasängylle, puts-siivosimme koko huushollin aivan tiptop, illallistimme ja sen jälkeen pungersimme vielä teatteriin. Sunnuntai kului kirjamessuilla. Hypistelin useaa vauvakirjaa. Kunnaksen vauvakirja vaikutti hauskimmalta, useat olivat tosi perinteisen tylsiä. "Miltä vanhemmista tuntui kun menitte synnytyslaitokselle?" "No jännitti aivan perkeleesti ja sattui joka paikkaan." Taas kerran: missä ovat Myyrä-, Käytöskukka- tai vaikkapa Kössi kenguru -vauvakirjat!?

Ostin viimein Malla Rautaparran kirjan Raskaus, synnytys, äitiys. Ehdin illalla lehteillä sitä hieman; joogasta tulee ainakin joka-aamuinen rutiini, kun en kohta enää viitsi lähteä riivaamaan joogaopeja modifioitujen asanoiden keksimisen ilolla. Ja Malla kyllä kirjoittaa todella koskettavasti ja naista kunnioittavasti synnytyksestä ja siihen valmistautumisesta. Lisää kirjasta, kunhan saan sen luettua.

Äitiysloman aloitin virallisesti siis tänä aamuna - nukkumalla syntisen myöhään. Parasta. Heti alkuun laskutin, hoidin muutaman työmeilin ja tilasin verovirastosta verokortin sosiaalietuuden maksua varten. Se kannattaa tehdä heti, kun ä-loma alkaa. Muuten verokarhu kahmaisee mitättömistä äitiyspäivärahoista suuren osan.

Päässä pyörii töiden lisäksi yksi asia: sairaalakassi. Sitä kai pitäisi alkaa pakkailla... Jotain vaatetta itselle ja vauvalle, kaurapussi, imetysliivit ja muut utarehärpäkkeet, vaippoja, kynä, muistikirja, kirja, omat shampoot, saippuat ja muut hygieniavälineet, "sisäkengät" (ovat kuulemma sairaaloissa jopa kätilöiden mielestä epämukavat, mutta miten ihmeessä mulla olisi jotkut sisäkengät!? - pitänee hankkia), kännykkälaturi...

3 kommenttia:

Tupuliini (H-foorumilta) kirjoitti...

Ei kannata sairaalaa varten hankkia sisäkenkiä :) Sairaaloissa on yleensä niitä omia tohveleita, ja vaikkei käyttäisi niitäkään niin vaikka sitten jumppatossut sukkien päällä riittänee hyvin (viimeksi kun pari päivää olin Naistenklinikalla makaamassa, hiihtelin sukkasillaan sen mitä käytävillä kuljin) :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei, kiitos vinkistä, että verokortti kannattaa uusia!

Pesupähkinä kirjoitti...

Tupu, mäkin päättelin, että varmaan lähinnä siitä on kyse, ettei nyt ihan talvisaappaissa siellä hiihtele. Ne kun on niin vaikeat saada jalkaan ja pois jo tässäkin vaiheessa, saati sitten synnytyksen jälkeen. Ja sama se kai on missä klopoissa sitä pari päivää - jos kaikki menee hyvin - tallustelee, olkoon vaikka sitten ne sairaalan epämukavat sandaalit (ainakin Kättärillä näkyi äitejä niissä).

Verokortin uusimisella sain noin 5% omaa veroprossaa alas, mikä sekin on ihan jees.