Tavarateksti

Pahoittelen jo etukäteen postauksen materialistista luonnetta. Sattui nimittäin käymään niin, että olemme todenneet pojan melkoisen krantuksi lelujen ja muun viihdykkeen suhteen. Ensirakkauden, hymynaamahelistimen rinnalle kun on etsitty kehittävää ja viihdyttävää leluostastoa, mutta oikein mikään ei tunnu Pyykkipoikaa ensituttavuutta pidempään kiehtovan. Viimeksi rumuutensa vuoksi pitkin hampain hommattu Vullin Sophie-kirahvivinkulelukin, The Lelu jo vuodesta 1961 and still going strong, kelpaa vain äärimmäiseen järsimisvimmaan.

Joogasalilla, jossa käymme vauva-äiti-joogassa on lelukori, josta oman lempilelun unohduttua kotiin voi lainata joogan ajaksi piltille tutkiskeltavaa. Pyykkis sai kerran käsiinsä värikkään häkystimen - millään muulla tavalla lelua on vaikea kuvailla - ja oli aivan myyty. Toisen pienen pojan kanssa he joogaharjoituksen ajan taistelivat lelusta; toinen, jo ryömivä tapaus, kävi vähän väliä tempaisemassa lelun Pyykkiksen kädestä ja hänen äitinsä taas palautti lelun Pyykkikselle. Tätä jatkui tunnin. Päätin, että tuollainen lelu on löydettävä Pyykkikselle ihan ihka omaksi. Katselimme sitä eri lelukaupoista tuloksetta.

Eilen illalla kun rapisevasiipinen pörriäinen oli tempaistu nurkkaan itkun kanssa päätin ryhtyä tosi toimiin! Läppäri syliin, google ja hakusanoiksi, no, "värikäs" ja "lelu", ja ei kun kuvahaku laulamaan. Höh, ei mitään. Sitten englanniksi. Tunnin jälkeen hiki helmeili jo ohimoilla. Lopulta tärppäsi! Löysin kehittävä lelun, jota lapsi saattoi taivutella. Ja saman valmistajan, Manhattan Toysin sivuilta löytyi myös tämä joogasalissa Pyykkiksen sydämen vienyt klassikko.



Löysin nettikaupan, josta lelua saattoi tilata Suomeen. Tilaus lähti alle nanosekunnin! Mitäpä sitä ei lapsensa eteen tekisi, hahaa.

Jatkaaksemme materian viitoittamalla tiellä, mutta hieman eettisempään suuntaan: olen menettänyt sydämeni Eerikinkadulla sijaitsevalle Nudge-kaupalle ja -konseptille. Eettistä tuotantoa, käsityötä, pieniä eriä hiettömistä pajoista, jne. Myymälän katon alla mahtuu myös Ipanajamit-kauppa, joka aloittelee vauvojen eettisten vaatteiden myyntiä - isommille lapsillehan tuotteita onkin jo. Hankin Pyykkikselle hurmaavan Coq en Paten ruokalapun. Ei pitäisi soseiden roiskua vaatteille, lappu on puoli metriä kertaa puolimetriä! Pesupallo uhkasi ottaa lapun omaan käyttöönsä.



Ipanajamit myy Imps&Elfs-vaatemerkin 100% orgaanisesta puuvillasta valmistettuja lastenvaatteita, joissa on todella panostettu suunnitteluun. Vaatteet ovat yksistyiskohtineen varsinaisia herkkuja! Tilasin Pyykkikselle pikkuruiset farkut, joiden mukana tulevan yksilöllisen numerokoodin mukaan voi tarkastaa netistä, missä juuri nuo kyseiset farkut on valmistettu.

Kevään alun ja Pyykkiksen 4-kuukautissyntymäpäivän kunniaksi talvikuva. Viimeinen. Tätä laatua. Tältä talvelta.

Äidin sisupussi

Pyykkipoika täytti juuri 15 viikkoa. Kolmen kuukauden neuvolakäynnillä poika oli 60,7cm ja 5970g. Neuvolantäti sanoi, että kasvu maltillistuu usein näihin aikoihin hieman. Ihan helpottavaa kuulla, sen verran taajaan saa olla pakkaamassa pieneksi jääneitä pukineita pois laatikoista suurempien tieltä.

Samalla käynnillä Pyykkiksen oikeaan reiteen tuikattiin ensimmäinen rokote. Poika pillahti kevyeeseen valitukseen, muttei itkenyt. Olin hakenut edellisenä päivänä homeopattista tuijaa ja antanut sitä yhden rakeen heti apteekista tullessamme - toisen annoin rokotuspäivänä - eikä pojalle tullut mitään oireita rokotteesta. Mikä kummallisinta, kolmantena päivänä rokotteen saamisen jälkeen vauva muuttui tyytymättömän kiukkuiseksi. Kun me olimme Pallon kanssa teatterissa, isovanhemmat saivat tuta Pyykkiksne kiukun - heille se oli vatsakipua. Sama jatkui seuraavana päivänä; ensimmäisenä vauvauintipäivänä. Yllätykseksemme uintipuolituntinen oli pojalle päivän aurinkoisin hetki. Illalla toinen isoäiti sai kyläillessään hyssytellä ja kannella kitisevää pikkumiestä. Ja sama jatkuu nyt neljä päivää myöhemmin; pahinta on ulkovaatteiden pukeminen, joka saa aikaan raivokohtauksen, tänään illalla sylitin ja hyssytin parkuvaa vauvaa tunnin, ennen kuin hän nukahti pinnikseen tutin ja unirätin kanssa.

Monella muullakin tuntuu olevan kokemusta tästä "kolmen kuukauden kiukkuajasta". En voi silti olla miettimättä, että olisiko syy Pyykkiksen - ja muidenkin samanikäisten, samoihin aikoihin rokotettujen palleroiden - melko yhtäkkiseen muuttumiseen rokotteessa...

Mutta mukavampiin asioihin. Poika on aamuisin meidän aurinkomme: hihkuu, jokeltaa, juttelee, huutelee, mylvii, loilottaa - ja nousee yhdessä auringon kanssa aamu seitsemään mennessä! Äidin laulaminen, ilmeily ja loruttelu kiinnostaa ja naurattaa kovasti. Isillä on pojan kanssa omat leikkinsä ja laulunsa, jotka viihdyttävät yhtä paljon.

Pyykkis pyrkii sylissä kovasti istumaan ja turhautuu usein siihen, ettei istuminen onnistu. Kääntyminen ei mielestäni ole vielä ihan huomisen juttu, sillä poika ei nostele jalkojaan vielä jatkuvasti ylös vatsan päälle. Selällään maatessaan hän kääntyy kuitenkin kyljelleen kaarelle makoilemaan, eli on jo hoksannut kuinka homma periaatteessa toimii. Käätymisiä pelonsekaisin tuntein odotellessa...

Poika tarttuu käsillään helistimiin ja tunkee niitä valikoiden suuhun. Purulelut eivät kovasti vielä kiinnosta, vaikka nyrkki onkin suussa alituiseen. Hampaista kiukkuaminen siis tuskin johtuu.

Olemme siis aloittaneet uinnin. Muskarikin alkoi kolmikuisen pojan riemuksi parisen viikkoa sitten. Vauva-äitijooga jää kohta pois, joten saamme pidettyä harrastuspäivät lukumäärällisesti jotakuinkin samoina. Parin viikon päästä pääsemme kokeilemaan muussatuilla marjoilla maalaamista vauvojen värikylpyyn. Kun vesseli hieman kasvaa, hän saa käyttöönsä turkulaisesta Baobabista tilaamani pikkuruisen Kerhokassin. Ja olihan minun pakko tilata itsellenikin oma kassi, joka on osoittautunut jo ainakin oikein kelvoksi uintikassiksi!