Hetkessä elävä unelmoija ja toisinaan murehtimiseen taipuvainen Pesupähkinä sekä jalat maassa kepposteleva rauhallisuuden perikuva Pesupallo opettelevat äidiksi ja isäksi joulukuussa 2010 tähän kaoottiseen maailmaan syntyneelle pikku Taatelilleen aka Pyöriäiselleen.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Madellen täysiaikaisuuteen

Kuinka voi aika kulua samalla niin nopeasti ja toisaalta niiiiin hitaasti. Pari viikkoa laskettuun eli kääpiö on nyt täysiaikainen. Ja minun puolestani kypsä pulla saisi alkaa pikku hiljaa tulemaan uunista ulos!

Perjantaina kilometrin kävely Kaartinkaupungista Kamppiin tyssäsi Aleksille ja Stokkalle - ja tapaminen peruuntui -, koska jokainen askel pisti supistelemaan ja vihlaisi kivuliaasti nivusten ligamentteihin. Kävelemisestä on tullut kerta kaikkiaan tuskallista, sillä vauvan pää on niin alhaalla.

Neuvolassa terkkari sanoi, että kääpiö saattaa synytyä hetkenä minä hyvänsä. Kun sen pää on niin alhaalla ja jo kiinnittynyt, jokainen askel ärsyttää kohdunsuuta sen verran, että se jo saattaa riittää synnytyksen käynnistymiseksi. Siispä yritän kivusta huolimatta kävellä ja joogata.

Neuvolassa todettiin, että kaikki on hyvin. Kääpiön syke oli 135, lapsivettä normaalisti, liikkeet olikein virkeät ja hyvät. Hemppa oli 140 (kuulemma loistava!), verenpaineeni oli kokonaisuudessaan hieman koholla (voi kuulemma ennakoida synnytyksen lähestymistä), ja painoa oli tullut 400g viikossa (nyt saisi riittää, koska sitä on kokonaisuudessaan kertynyt jotain 12,5 kiloa, kiesus!).

Nyt lähden saunaan - jospa se pistäisi vähän vauhtia tähän hommaan. Eilen Pallo paineli lantioni ja niskani akupisteitä, minkä pitäisi edesauttaa synnytyksen käynnistymistä, sen etenemistä tai ylipäänsä avittaa oloa synnytyksen aikana. Painelu tuntui kerrassaan taivaalliselta ja auttoi ristiselkä- sekä niskakipuihin. Jos Pallo suostuu, akupainelusta voisi puolestani vaikka tulla hetkutuksen kaltainen päivittäinen rutiini!

2 kommenttia:

Wandabe kirjoitti...

Hitsi, kirjoitin tään jo kertaalleen ja menetin, kun netti kaatui... eläköön Sonera..

Merenneitoelämää eletään täälläkin eli välillä jokainen askel on kuin veitsenisku, ihanaa.

Mulla ei oo kiirettä kohtulaisen ulkoistuksessa, johtuneeko a) toiskertalaisuudesta vai b) siitä, että jäin äitiyslomalle vasta viikko sitten vai c) siitä, että esikon vahtihommelit on varmoja vasta joulukuun alusta, sitä ennen joutuu säätämään.

Painoa on tullut 14 kiloa eikä stressaa, esikosta tuli kaikkiaan yli 20 kg ja lähti nekin :)

PS. Nätti maha!

Pesupähkinä kirjoitti...

Kiitti :D

Toi veitsenisku kuvaa hyvin tuntemuksia kävellessä, ei ole herkkua. Varsinkin nyt kun ainakin Hgissä on tosi liukasta ja kävely muutenkin sellasta töpöttämistä.

Taas supistaa, ei kun jumppapallolle taiteilemaan! :)