Neuvolassa kätilön kopeloitavana

Sain siis kutsun neuvolaan kätilön ja terkkarin yhteisvastaanotolle. Viikkoja on kasassa 36. Kätilön oli tarkoitus rauhoitella tätä pelkuria synnytyksen suhteen. No ei kai, todellisuudessa olen jo aika sinut synnytysajatusteni kanssa. Pelko lienee aika luonnollista tässä tilanteessa, kun tie käy kohti tuntematonta.

Fiilis on kuin tässä Huuliharppukostajan teemassa.



Eli perusneuvolakäynti kätilöekstralla oli listalla. Paino oli noussut parissa viikossa kilon verran, hemppaa ei otettu, verenpaine oli taas hieman koholla 125/88, mistä johtuen kärsin ekaa kertaa minimaalisesta turvotuksestakin (osa painonnoususta saattaa johtua siitä). Sf oli noussut 3 cm, ollen nyt 34. Kääpiön syke oli laskenut 130:een, kuulemma tavallista. Kätilö tunnusteli vatsan ja ilokseni totesi nahkavekkarin olevan sukelluskellossaan hyvin raivossa ja selkä vasemmalla puolella. Eli kaikki tekemäni sillat, lantion nostot ja muu venkurointi on kantanut hedelmää! Tai sitten se, että nukun melkein yksinomaan vasemmalla kyljellä.

Kätilö arvioi käsikopelolla vauvan noin 3-kiloiseksi. Luulin ensin, että hän puhui arvioidusta syntymäpainosta, mutta kun minulle siinä tutkimuspöydällä pikuu hiljaa selveni, että hän tarkoittikin tämänhetkistä painoa, jäykistyin. "Tässä on vielä kolme viikkoa laskettuun ja se on jo tollanen jötkäle!" Kätilö ilmeisesti halusi rauhoitella minua kertomalla, että vauvan paino kasvaa tässä vaiheessa enää noin 150-200g viikossa. Apua, sehän voi olla 3800g syntyessään! Kätilön mukaan aivan normaalipainoinen. Onneksi meillä on vielä synnytystapa-arvio, ultraus ja toisen kätilön kämmentuntuma-arvio edessä ensi viikolla Naistenklinikalla. Sieltä tulee sekä ultran että kätilön arvio, eli kolmesta sopii sitten laskea keskiarvoa.