Viikonloppuna sain vaatimattomiin kokoelmiini uuden raskausvaivan, närästyksen. Ja mikäs sen kivempaa, kun oireet ilmenivät kesken joogaharjoituksen; aamupalaksi nautittu jogurtti-mysli-mustikkamössö pyrki suuhun ensin seisovassa koirassa ja sitten savasanassa selinmakuulla. Viikonloppu meni tiiviisti opiskeluiden merkeissä ja liekö syynä klo 9-18 kaksi päivää putkeen tapahtuva istuminen (eri asennoissa), närästys vaivasi todella urakalla, samoin muu kolotus. Kolmen viikon päästä on seuraava koulutusviikonloppu ja luulenpa, että joudun pyytämään erikoislupaa stepata ja maata sopivin väliajoin. Onneksi sentään treenaamme aika paljon ihan seisaaltammekin, sillä kyseessä on kuitenkin joogaohjaajakoulu.
Kääpiö sai ilmeisesti joogaviikonlopusta kunnon kiksit, sen verran villiä on meno ollut vatsassa alkuviikon ajan. Rakkaat kollegat ja äidit töissä toppuuttelevat ottamaan iisisti nyt viimeisen kolmanneksen kynnyksellä. Jos tietäisin, miltä harjoitussupistukset ylipäänsä tuntuvat, voisin väittää vatsan supistelevan päivällä: tuolista noustessa vatsa kramppaa ihan hetkeksi ja samalla vihlaisee kuin kovat menkkakivut silloin joskus ennenwanhaan. Vatsa muljahtelee ja tuntuu, että kääpiö vaihtaisi asentoa ihan alvariinsa. Mahdollisia supistuksia eivät varmaankaan helpota ne kaksi kupillista kahvia, jotka nautin työpäivinä. Jospa keittelisikin huomenna teetä... Iltaisin kääpiö treenaa ihan tosissaan. Eilen sain kantapäätä kämmentäni vasten, kun mokoma pisti iltajumpaten.
Vatsa paisuu kuin pullataikina. Joku sanoi äskettäin kompaktiksi paketiksi. Vaikka ympärysmitta navan päältä onkin pysynyt 97 sentissä jo viikkoja, jostain se paisuu. Katsokaa vaikka!
Eilen putkahti postissa - vain kaksi viikkoa papereiden jättämisen jälkeen - Kelan äitiysraha- ja äitiysavustuspäätös. Tänään eteisen matolla odotti pakettikortti: 8,4 kiloa tavaraa Reimalta eli äitiyspakkaus. Vihdoin! Jos saan Pallon kantojuhdakseni, haemme lootan kotiin perjantaina sen jälkeen, kun olemme viimein (3 päivää ennen the ultimate deadlinea) hoitaneet perheemme vakuutusasiat kuntoon. Lapsivakuutuksenhan voi ottaa viimeistään 3kk ennen laskettua aikaa tai sitten lapsen jo synnyttyä.
Olen nyt viimeisinä öinä ja päiväunillakin nähnyt painajaisia jättivauvasta. Ja jättiläisvauvan synnyttämisestä. Vaikka kuinka tuijotan Aydin Tekayn painoarvio-käyrää, en saa rauhaa näiltä ajatuksilta. Toivottavasti Aktiivinen synnytys -intensiivikurssi ensi viikolla auttaa näihin ajatuksiin. Siitä lisää tuonnempana.
Pakko lisätä kuva söpöimmistä vaipoista ikinä, Itti Bittit ja kyljessä pari Fuzzi Bunzia.
1 kommentti:
Voi miten elävät muistikuvat vuoden takaisista hetkistä tulee mieleen. Itse kärsin kaikesta mahdollisesta, mutta onneksi pian se on aina ohi ja sitten tulee ihana vauva-aika :)
Lähetä kommentti