Herra Kyljys ja ihanaa opiskelua

Viime viikko hujahti niin touhussa, ettemme kumpikaan ehtineet Pullonhengen pariin. Tiistaina pääsin viimein neuvolalääkärin pakeille. Siis älkää ymmärtäkö väärin, en lähtökohtaisesti pidä lääkäreistä - etenkään sisätutkimuksia tekevistä - mutta mielestäni 29. viikolla on korkea aika käydä ensi kerran tsekissä toteamassa ovatko paikat vielä kiinni, pehmenneet ja-muuta-niin-kovin-kiinnostavaa.

Siispä Viiskulman terveysasemalle "sen vanhemman viisikymppisen" mieslääkärin pakeille. No, mieshän se oli. Ehkä 42-45-vuotias. Luulin, että hänen kalloa myöten lepuuttavat hiuksensa olivat märät tai geelikammatut, mutta ne olivatkin vain rasvoittuneet. Aivan kuin kyljyksellä olisi vedelty. Ehana harmaameleerattu WWF:n kampanjapaita, jossa kaikki uhanalaiset eläinlajit nököttivät riveissään, kehittyneen keskivartalon peittona, tungettuna farkun kaulukseen. Muistan neuvolatädin kertoneen, että minulle on varattu 20 minuutin aika. Olin huoneessa 45 minuuttia. Kyselin kaiken mahdollisen ja tilitin alatiesynnytyksen mahdottomuuteen liittyvistä peloistani. Jos suoraan sanotaan, niin lekuri ei löytänyt käsikopelolla mitään rakenteellista syytä, miksen voisi synnyttää. Vaikka hän päästikin heti alkuun suustaan todellisen sammakon: "Voithan sinä aina yrittää ensin normaalia synnytystä ja sitten jos se ei tunnu lapsen koon tai rakenteellisen tai muun jutun takia onnistuvan, voidaan tehdä sektio." Aiku kiva! Olis siis mahikset kokea kaksi erilaista synnytystä niinku yhdellä kertaa!

Herra Kyljyksen suurin anti olivat lopulta kuitenkin hänen synnytykseen liittyvät mielipiteensä: hänen nähdäkseen on täysin suotavaa, ja sitä tapahtuu paljon, että tulevalle äidille varataan sektioaika, ja jos ja kun mieli ehkä synnytyksen lähestyessä muuttuu (vauvan asennon ultraamisen, painoarvion, päänkokoarvion, tms. vuoksi), voidaankin päätyä alatiesynnytykseen. Mielestäni ihanan vapauttava ajatus! Tuleva äiti vapautuu peloistaan eikä hänen ehkä tarvitsekaan viettää unettomia öitä synnytystä miettiessään tai sektiopäätöstä odotellessaan. Aion käyttää Herra Kyljyksen lausumaa aseenani huomenna Jorvin pelkopolivastaanotolla.

Kääpiön sydän läpätti yhtä kiivaasti kuin ennenkin ja minut todettiin kelpo kantajaksi. Paino, joka siis on noussut noin 8 kiloa, kuulemma "voisi ihan mainiosti jäädä jo näihin lukemiin". Hmph, sanoin, että olen ajatellut 12 kiloa, ja että äitinikin soittelee minulle huomautellakseen lommoposkistani ja muistuttaakseen syömisen tärkeydestä. "No eipä ole ainakaan turvotusta", Kyljys laukaisi. Muista lukemista sen verran, että sf-mitta oli kasvanut viidesä viikossa huimat neljä senttiä ollen nyt 26. Kohdunkaulan pituus oli 3 cm, kohdunsuu kiinteä ja kiinni. Huh. Supistukset eivät siis ole vaikuttaneet. Lapsiveden määrä oli N (normaali), tarjonta edelleen pt eli perätila, liikkeet ++, syke sama noin 140.

Tulipas pitkä pätkä uhrattua Herra Kyljykselle.

Viikonloppu kului tiiviisti joogasalilla opintojen parissa. Luulen, että Obsidan-raudan ja kaamoskauhuissani jo aloittamani D-vitamiinin pupelluksen vuoksi en ole nyt sunnuntai-iltana yhtään niin raato kuin elokuun lopulla ensimmäisen koulutusviikonlopun jälkeen. Nyt olo on itseasiassa erittäin hyvä ja rentoutunut. Kääpiökin ottaa suht relasti, ei pingota kuten viime kerran jälkeen jokusen päivän teki.

Nyt kirjan, Jari Sinkkosen ihania lapsenkasvatusvinkkejä, kanssa sänkyyn ja nukkumaan, että jaksan huomenna tilittää tuntojani Jorvissa.



Tässä tämänhetkinen lempiasanani, vriksha asana, puuasana. Se päättää seisomasarjan tasaten sykettä ja valmistaen istumasarjaan. Itse teen asanan koukistettu jalka puolilootuksessa. Kuva: Gettyimages.