Mutta tässä postauksessa haluan fiilistellä tulevaa. Tuskin maltan odottaa, että pääsen loilottelemaan näitä ja monia muita loruja kääpiölle!
"Kissimirri, kissimirri, mihin olet matkalla?
Kuningasta, kuningasta menen katsomaan.
Kissimirri, kissimirri, mitä teet sä linnassa?
Hiirulaista, hiirulaista lähden ajamaan."
"Hikkori tikkori toikki.
Hiiri kelloon loikki.
Kello meni poikki
ja hiiri pois loikki.
Hikkori tikkori toikki."
"Mistä on pienet pojat tehty?
Etanoista, sammakoista, koiran häntätupsukoista.
Niistä on pienet pojat tehty.
Mistä on pienet tytöt tehty?
Sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista.
Niistä on pienet tytöt tehty."
"Kalikoo-kissalla oli musta takki,
valkeat liivit ja punainen lakki
ja jalassa metsästyssaappaat.
Mutta unten mailla se ylleen puki
samettiviitan ja kreikkaa luki
ja tutustui antiikin historiaan
ja kirjoitti kalikoo-mitallaan
runoja oudosta unestaan
jossa se oli Kalikoo-kissa
jolla oli kirjavat metsästyssaappaat
valkeat liivit ja musta takki
ja päässä punainen lakki."
Rakastin lapsena loruja ja satuja. Muistan, että äidin tai isän piti lukea samoja lorukirjoja yhä uudestaan ja uudestaan potalla istuessani ja taas illalla ennen nukkumaanmenoa. Kirsi Kunnas on yhtään liioittelematta nero. Olen aivan varma, että kääpiökin tulee lallattamaan näitä samoja rimpsuja ja kärttämään minua ja Palloa lukemaan sekä eläytyen näyttelemään näitä tarinoita aina vain uudelleen.
Kunnaksen useissa minitarinoissa, Tiitiäisen Satupuun ja Pippurimyllyn runoissa ainakin, on pääosassa kissa. Palloa ja minua miellyttää tämä suuresti, sillä tarinoimme kotona usein kissavanhuksemme ja jo edesmenneen kissamme hurjista seikkailuista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti