Hetkessä elävä unelmoija ja toisinaan murehtimiseen taipuvainen Pesupähkinä sekä jalat maassa kepposteleva rauhallisuuden perikuva Pesupallo opettelevat äidiksi ja isäksi joulukuussa 2010 tähän kaoottiseen maailmaan syntyneelle pikku Taatelilleen aka Pyöriäiselleen.

perjantai 3. syyskuuta 2010

Tositodellinen vauvauni

Ihan ensimmäisen todella todellisen vauvauneni näin vasta viime yönä. Se oli niin todellinen, että herättyäni mietin hetken, että missä se vauva oikein on. Olisi niin kovin mieli tehnyt kertoa unesta heti Pallolle, mutta mokoma vaan tuhisi untaan. Kerroin sitten heti töissä kollega-äideille ja -isoäideille.

Vauva oli niiiiin pieni rääpäle. Paljon pienempi kuin syntyvät lapset yleensä. Vaatteet roikkuivat sen päällä. Vauvalla oli tumma ihan kunnon tukka päässään, sellainen Beatles-frisyyri. Kaiken kaikkiaan se oli hurjan söpö, vaikka vähän koominen.

Vauva venkoili tosi vempulassa sitterin ja kaukalon välimuotoa olevassa istuimessa, jota pystyi nostamaan hepppoisesta kantoaisasta. Kantelin sitä mukanani, sillä en uskaltanut ottaa vauvaa syliin tai liikutella sitä, pelkäsin satuttavani sitä. Jotenkin sain sen silti puettua pukuun ja pakattua vaunuihin - lähetin isin ja vauvan hakemaan kaupasta Tuttelia. Unessa jo muistan miettineeni synnytystä ja ihmetelleeni miksen muista siitä mitään. Unessa päädyin vastaukseen, että olen varmaan ollut melkoisessa lääketokkurassa ja siksi muistikuvia ei ole. Tjaa.

Vakavampiin, ja osaksi myös huvittavampiin, asioihin: silmätutkimukseni jatkuvat. Lääkäri ilmoitti, että veren vasta-ainearvot viittaavat siihen, että olen joko hyvin pahasti allerginen (en ole millekään, vain yliherkkä hyttysen pistoille) tai sisälläni elää loinen. Olin vähällä tarkistaa, että muistaakohan tohtori nyt varmasti, että olen raskaana. Passitti minut hakemaan terveysasemalta purkkeja paskanäytteitä ja parasiittikokeita varten. Näitä nyt kiikutan ensi viikolla jokusen labraan, ja sitten katsotaan, mikä öttiäinen minussa pesii, olisiko sillä ehkä yhteys silmäongelmaan ja voiko sen tuhota jollain lääkkeellä. Kyseessä ei siis voi olla mikään kovin vaarallinen koijari, sillä se on luultavasti pesinyt minussa jo vuosia. Olen saanut sen joko uimalla Etelä-Euroopassa makeassa vedessä tahi syömällä loista kantavaa meren elävää. Kiva bonari tähän syksyyn. No onpahan syy syödä kolmen edestä!

Ei kommentteja: