Hetkessä elävä unelmoija ja toisinaan murehtimiseen taipuvainen Pesupähkinä sekä jalat maassa kepposteleva rauhallisuuden perikuva Pesupallo opettelevat äidiksi ja isäksi joulukuussa 2010 tähän kaoottiseen maailmaan syntyneelle pikku Taatelilleen aka Pyöriäiselleen.

maanantai 23. elokuuta 2010

Treenien alku

Reilu viimeinen raskauskolmannes kuluu näiltä tulevilta äidiltä ja isältä valmentautuessa: jotakuinkin tolkuiksi vanhemmiksi ja kasvattajiksi. Tänään alkoi synnytysvalmennus, se kunnallinen, ja yllätyksekseni aika kului siellä sukkelaan. Paikalla oli ehkä kymmenen pariskuntaa - myös yksi tuleva isä ilman kotona sairastavaa tulevaa äitiä ja yksi raskaana oleva ilman miestään, joka oli estynyt - keskustan alueelta. Maahanmuuttajia (ainakin Britanniasta ja Venäjältä) oli paikalla, mutta esimerkiksi yksinhuoltajat/-odottajat ja lesboparit puuttuivat katraasta. Me olimme viikoissa pisimmällä, seuraavana tuleva pariskunta odotteli esikoistaan syntyväksi 8. joulukuuta.

Esittäydyimme, kävimme läpi seuraavien viiden kerran aikataulua ja toivoimme sessioissa käsiteltäviä sisältöjä. Ja toki ryhmäydyimme puhumaan tuntemuksistamme naisten ja miesten kesken. Meidän tulevien äitien piti tiivistää terveisemme, ohjeemme tai toiveemme isille muutamaan lauseeseen. Kehotimme isiä ottamaan vastuuta lapsen- ja kodinhoidosta eikä vain keskittymään leikittämiseen ja kaiken kivan puhasteluun lapsen kanssa. Lisäksi keskusteluissa kävi ilmi, että tällä hetkellä parin välejä hiertävät, pienet asiat paisunevat erittäin todennäköisen väsymyksen vuoksi TODELLA SUURIKSI, ja siksi ne kannattaisi ratkoa ja setviä jo nyt ennen vauvan syntymää.

Saimme kotiläksyksi tehtävän piirtää vuorokausikaavioon kuvittelemamme 24 tuntia kuukauden vanhan vauvan kanssa. Eli merkitä milloin vauva nukkuu, syö, milloin vaipat vaihdetaan. Isä ja äiti piirtävät kumpikin oman kaavionsa.

Entä mihin väliin mahtuu vauvatusta? Meille jaetun opaskirjasen mukaan lasta tulisi vauvattaa 3-5 kertaa päivässä. Liekö raskaus pehmentänyt muutenkin hattaraista päätäni, mutta sain suurta hupia tästä vauvatuksesta. Termi on niin hupaisan kuuloinen, että täytyy onnitella vauvatuksen keksinyttä! Mitä ihmettä se sitten on? Vauvan vatkaamista, hieromista, raajojen vemputusta, vaivaamista ja hytkyttämistä samalla kuin juttelee vauvalle ja vaikka laulelee sille. Täällä lisää.

Katsoimme puolitoistatuntisen lopuksi imetysvideon, joka oli kyllä toteutukseltaan sitä tasoa, että Karpon 80-luvun ohjelmat huiskivat kirkkaasti ohi. Eniten ihmetytti käsky olla antamatta vauvalle lainkaan pulloa imetyksen aikana. Ajattelin kysyä asiasta vielä neuvolassa, kun seuraavalla kerralla käydään läpi, mitäs muutakaan kuin imetystä. Tuntuisi hullulta, että vauvan imiessä rintaa jopa 12 kertaa päivässä, yhtään kertaa ei saisi korvata pullolla. Miten äiti käy esimerkiksi kaupassa, ulkoilemassa tai urheilemassa?

Aamulla olin Kallion terveysasemalla Silmäklinikan lähetteellä verikokeissa. Lääkäri on täysin hämillään; silmässäni on kaksi muutosta, joita hän ei ole ikinä nähnyt samassa silmässä samaan aikaan eikä tiennyt niiden edes voivan sillä tavalla esiintyä. Hän poissulkee verikokeilla nyt erilaisia sairauksia: sidekudossairaudet kuten reuman, diabeteksen (sehän juuri tsekattiin!) sekä muita; lähetteessä oli A-nelosen verran tsekattavia arvoja. Verta otettiin 9 pulloa, tietenkin alla puolen vuorokauden paasto, ja olinkin ulos asemalta Ympyrätalon Smarkettiin päästyäni tuupertua kassajonoon. Mutta itse verenotto oli IHANAA! Ensi kertaa ikinä edes tuntenut pistoa! Kiittelin labratätiä vuolaasti. Hän oli häkeltyneen otettu.

Hymyn korviin sai illalla Mila's Daydreams -blogi uudella Peppi-postauksellaan. (© Adele Enersen, Mila's Daydreams)

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuo videon käsky olla käyttämättä tuttipulloa on kyllä todella järkevä ja soisin että sitä levitettäisiin uusien äitien tietoon enemmänkin! Netin keskustelupalstat kun ovat täynnä ihmettelyitä siitä, miten maitoa sitten ei tullutkaan/se ei riittänyt jne.

Imettäminen nimittäin oonnistuu aina! Ideana on nimenomaan imettää joka kerta,kun vauvalla on nälkä. Aluksi nälkä on ihan epäsäännöllisesti, voi joutua imettämään valtavan monta kertaa päivässä, mutta kun vauva kasvaa, imetyskerrat harvenevat ja vauva saa enemmän ravintoa per kerta.

Kaupassa ja ulkoilemassa käydään aluksi yhdessä vauvan kanssa tai sitten harjoitetaan tarkaa ajoitusta ja otetaan pieni riski, että vauva saattaa itkeä kotona nälkäänsä. Myöhemmin ongelmaa ei juurikaan ole kun syöttövälit pitenevät.

Kun vauva syntyy onkin ylivoimaisesti paras idea olla hankkimatta tuttipullon tuttipulloa, jos nimittäin haluaa imettää ja onnistua siinä!

Sini kirjoitti...

Meillä katsottiin vissiin sama vdeo valmennuksessa. Jäi sellainen fiilis, että heti on paha ihminen, jos pulloa antaa..

Pesupähkinä kirjoitti...

Näin ajattelinkin, että ihan alussa imettämisen tiheys lienee se juttu, että maito todella saadaan "virtaamaan". Silti tuntuu hieman oudolta tuo "täyskielto". Haluan ainakin, että isällä on mahdollisuus antaa vauvalle pulloa (ei välttämättä ihan heti ja säännöllisesti, mutta tilanteita varmaan tulee, että sille on tarve). Ja tarkoitan siis, että pullossa on rintamaitoa. Täysimetyksestä toitottaminen on vastenmielistä, kuten mikä tahansa ääriin viety vouhotus. Minusta on tärkeää, että jokainen perhe tekee omat, heille parhaiten sopivat imetys/ruokintakäytännöt - lapsista varmaan kasvaa ihan yhtä onnellisia. Ei kai se ole pullosta tai tissistä kiinni...