Pimppi lattialla ja neuvolantädin hyvästely

Helsingissä tarjotaan odottaville yksi fysioterapiakäynti vkoilla 15-25 ja toinen synnytyksen jälkeen. Tuntuu neuvolantädin puheiden ja nyt tämänkin session jälkeen taas yhä vahvemmin siltä, että lantionpohjalihakset ovat uusi musta, raskauden keskiössä. Tietenkin virtsanpidätyskyky on ihan kiva olla olemassa, mutta lantionpohjalihaksista ja lihastreenistä kohkataan mielestäni kohtuuttomissa määrin (en ole vielä saanut imetysopetusta, sitä hössötystä odotellessa..). Olin siis terapiassa 24. viikolla. Keskityin lähinnä vertailemaan mahani koko muiden kahdeksan äidin pakkien kokoihin; minulla on viikkoihin nähden valtava! Terapeutti keskittyi kertomaan, kuinka lantionpohjalihakset "löydetään" tunkemalla sormia alakertaan ja pinnistelemällä. Meille joogaajille tuttuakin tutummat lantionpohjalihankset liittyvät niin läheisesti bandhoihin, ettei mikään tullut yllätyksenä. Meidän äitien käsissä kiersi myös muovinen naisen alaruumis. Tiedä sitten oliko tarkoitus demota paikkojen löystymistä synnytyksen myötä, mutta pimppi tipahti käsittelyssäni lattialle, ja peräsuoli seurasi kiltisti perässä. "Se on niin kulunut eikä pysy kasassa", terapeutti totesi ja nosti tavaran hyllylle.

Onneksi huoleni suuresta mahasta paljastui ylireagoinniksi neuvolakäynnillä. Sf oli 22, mikä on kuulemma oikein hyvä, mahtuu käyrillekin. Eli kohtu kasvaa ihan järjellistä vauhtia. Hb oli 112. Tunnustin laistavani luomurypälemehun juomisesta, sillä raudan sivumaku on niin kuvottava. Lupasin aloittaa mehun hörppimisen viikonloppuisin. Verenpaine oli erinomainen ja pissan arvot kohdillaan (vaikka söin eilen palan suklaata ja muutaman supersalmiakin..). Paino oli noussut 62,2 kiloon, mikä on hyvä. Kun saisin jätettyä karkinpuputuksen pois, selviäisin varmaan koko raskauden 10-12 kilon painonnousulla. Helpommin sanottu kuin tehty. Olen silti optimistinen.

Kääpiön sydän läpätti vimmalla. Ekaa kertaa mokoma pakeni kunnolla kojeen alta. Muun ajan puhuimme Kela-etuuksista, synnytyssairaalavalinnasta ja -vierailuista, synnytysvalmennuksesta, pelkopolin vastaanotosta, jonne halusin lähetteen, ja tukivöistä. Pitkillä kävelyillä tai lyhyillä kävelyspurteilla lantiota ja alaselkää pakottaa sen verran, että vyön hankinta lienee pian paikallaan. SI- vai jonkun leveän, joustavan vyön, en ole vielä päättänyt. Kumpikohan olisi parempi loppuraskauttakin ajatellen... Puolentoista tunnin jorinoinnin lopuksi hyvästelimme hyvänjatkon- ja onnentoivotuksin neuvolatätimme Annen. Seuraavasta käyntikerrasta eteenpäin meitä hyysää virkavapaalla ollut terkkari. Nyyh.

Olen ollut iltapäivästä asti vanhan ystäväni luona penkomassa vauvanvaatteita ja nyt viimein kymmeneltä illalla kotiin iiiison kassin kanssa päästyäni olen aivan finaalissa. Mussukoista oli saapunut paketissa tilaamani harsot, pikkupikkuminibody ja apinapaita. Fiilis on kuin jouluna ikään! Vaatepuoli on kääpiön kohdalla miltei kondiksessa (vielä parilta kaverilta saamme säkilliset vaatetta) ja sitten voimmekin aloittaa kunnolla kestovaippavalmistelut ja makkarin järjestelyt.

Huomenna Porvooseen töiden merkeissä. Kääpiö onkin ollut vain soutu-, moottori- ja retkiveneessä, ei vielä entisessä höyrylaivassa!

Alla vielä tunnelmia heinäkuisesta sokerirasituskokeesta.