Kaksi viikkoa lomaan

Tuli piipahdettua neuvolassa, 33. viikolla. Hemoglobiini oli 139 eli erittäin hyvä, valkuainen ok, verenpaine 124/78, sf 30, lapsiveden määrä n, syke 140, liikkeet kuten aina ++, mutta toisin kuin parilla viime kerralla ei terkkari eikä treenailemassa ollut opiskelija osannut enää sanoa raivotarjontaa varmaksi. Painelivat niin kovasti kääpiötä, että kipeää teki ja silti eivät tienneet missä oli pää, perä, selkä ja jalka. Kääpiö löi liinat totaalisesti kiinni paluumatkalla sporassa, kun meinasin pyörtyä ja oksentaa samaan aikaan. Oli pakko pompata pois aiemmalla pysäkillä ja haukkoa happea.

Painoa on kertynyt kaikkiaan 10 kiloa ja risat, eli ei taida ihan se kaavailemani 12 kiloa riittää. Tosi moni on lohduttanut, että parikymmentäkin lähtee hujauksessa - syntymän tietysti, mutta myös - imetyksen ja liikkumisen aloittamisen myötä, joten en ole kovin huolissani, jos meneekin yli tusinan. Silti: miten pääsen eroon karkinmussutuksesta?!? En vain voi vastustaa lumipanttereita... Nyyh. Onneksi nyt on kotimaisten omenoiden ja ihanien keltakuoristen, kirpeiden satsumien sesonki, joita kuluukin viidestä kahdeksaan päivässä.

Uskomatonta, että tasan kahden viikon päästä olen tähän aikaan illallistamassa viimeisen työpäiväni kunniaksi. Sitten on aikaa juosta vauva-asioilla ja omilla. Jos vain selkä kestää.

Kärsin todella kurjista alaselän ja liitoskivuista. Jooga kuumassa selänkiertoineen auttaa ja myös nukkuminen. Istuminen ja kävely onkin sitten varsinaista kiirastulta. Kakaran pää painaa virtsarakkoa ja tuntuu, että pää meinaa tulla jo ulos mestoista, niin vaikeaa ja kivuliasta on taaperrus. Plus ärsyttää suunnattomasti, kun kaikki raihnaisimmatkin mummelit ryysivät kadulla ohitseni. Töissä pystyn istumaan kerrallaan vartin, sitten on jaloiteltava, venyteltävä tai vaihdettava tuolia. Toivottavasti kivut menevät ohi yhtä nopeasti kuin hetkeksi palannut aamupahoinvointikin. Tänä iltana aion kaivaa kaapin perukoilta jäähyllä disinformaation takia olleen piikkimaton, jospa makailu siinä auttaisi.

Talvirenkaat vaunuihin. Ne tulevat olemaan viimeinen hankinta ennen vauvan syntymää. Tulin hankkineeksi jo valmiiksi Aventin rintapumpun ja vihdoinkin Stokkalle oli tullut uusi satsi aivan hurmaavalta näyttäviä Boppyn imetystyynyjä. Hain omani. Onkohan tämä se minun vauvatavaraturhakkeeni, jonka hankkimiseen olen muiden kehujen takia langennut... Ainakaan se ei ole yhtä turha kuin vaipparoskis ja konttauskypärä, eihän...? Raportoin tyynyn toimivuudesta sitten tuonnempana.



Väkersin pikkuvillaista: pipan, tumput ja sukat. Mietin josko seuraavaksi tekisi villatossut... Tai sitten neulon jotain Pallolle. Toisaalta muhkea kaulahuivi ja pörröinen pipo saattaisivat yllyttää naaraat vielä aggressiivisemmin vaunujen kanssa lenkkeilevän Pallon kimppuun...