Nimiä ja muita ihmisiä

Kääpiöllä on jo nimi. Siis sellainen oikea. Se pitää enää testata käytännössä. Toivon kovasti, että nimi sopisi sille - sen luonteeseen, ulkonäköön ja niin edespäin. Ei se ole niin itsestään selvää. Edesmenneelle kissalleni olin päättänyt ennen sen kotiintuloa allakasta nimen etukäteen. Kun pentu sitten tuli taloon, nimi ei sopinut sille alkuunkaan. Nimi korvautui uudella paljon paremmalla. Pianhan se selviää, sopiiko nimemme kääpiölle. Toisen ja kolmannen nimen paikalle onkin sitten tunkua. Minulle kolme nimeä on itsestäänselvyys, Pallo tyytyisi kahteenkin. Nimen keksimme oikeastaan jo kesällä yhden tapahtuman yhteydessä, jota en voi paljastaa vielä tarkemmin. Isovanhemmat pitävät nimeä outona. "Antakaa joku ihan normaali nimi", ne sanovat. Toinen isoäideistä ehdotti lapselle sellaista nimeä, että niillä eväillä lapsestamme tulisi kokoomusnuorten puheenjohtaja. Mummi piti tätä huomiotani kohteliaisuutena.

Nimikirjat ovat hassuja. Yöpöytääni leikkivällä jakkaralla on selailussa pari, joissa lapselle ehdotetaan nimiä kuten Leikari, Kivalo, Kessi, Ykkänä, Tädyke, Uhura, Engelbrekt, Naema, Sipri ja Merita. Ihan näin pitkälle emme Pallon kanssa ole ajatelleet mennä; emmehän halua traumatisoida lastamme jo heti alkuunsa.

Vanha sukumme kastemekkokin onneksi löytyi. Avioerossa se jäi sedän eksälle, mutta palaa kotiin ristiäisiä varten. Tosin en tiedä haluanko sen kotiin, sillä mietimme vielä kastaako lapsi kirkkoon vai järjestääkö vain nimiäiset. Ja ei kai mekko ole mitenkään välttämätön pukine tilaisuuteen muutenkaan. Kuulumme Pallon kanssa kirkkoon, koska emme ole jaksaneet erota. Kesällä olleet ystävien kirkkohäät saivat minut sipisemään Pallon korvaan kaikenlaista tekopyhyydestä, vaivaannuttavuudesta ja jeesusläpän kehnosta tasosta. Mietin, etten haluaisi ristiäisiä, jossa pappi sokeltaa jotain "jumalan yhteyteen kastamisesta" ja lapsesta "jumalan lahjana". Kummeillekin jaettavat lehdykät ovat kristillisine kasvatuskehoituksineen jotenkin superankeita. Ankea on koko evankelis-luterilainen kirkko. Mutta ei kai papille voi sanoa, että "me silleen niinku ajateltiin, että jos tulisit antaa tolle kersalle nimen, muttet niinku puhuis mitään jessestä ja tollasista".

Ilmeisesti kirkkoonkin kuuluvat vanhemmat saavat nimen ilmoittaessaan valita, liitetäänkö lapsi kirkkoon. Se ei ole automaatio. Keskustelemme asiasta vielä, mutta olen tällä hetkellä vahvasti sitä mieltä, että kääpiö saa sitten itse halutessaan liittyä kirkkoon, mennä ussan tunneille tai riparille, jos tahtoo. Edellyttääköhän esimerkiksi kirkon kerhoihin osallistuminen lapsen kuulumista kirkkoon... Toisaalta onhan noita kaupungeissa kerhoja, ellemme nyt saa päähämme muuttaa - juuri sinne - jumalan selän taakse.

On tullut kummasteltua tässä raskauden aikana ihmisten raskaana olemista koskevia kommentteja. Lähinnä sitä, että ihmiset ilmeisesti kokevat oikeudekseen ja velvollisuudekseen kommentoida raskaana olevien ulkonäköä ja fyysistä olemusta. "Siis sähän oot aivan valtava", "no huh, ja vielä noin pitkä aika ja toi maha on jo nyt noin ISO", "joo mutta sulle ei selkeesti ole tullut kiloja kuin just tohon mahaan". Miksi näin? Eihän ihminen muutenkaan sano toiselle tavatessaan, että "toi sun maha on kyllä tosi iso". Raskaana olevan ulkonäkö on näköjään täysin vapaasti kommentoitavissa. Seuraava älyvapaa kommentti ja tuuppaan tällä mahalla nerokkuuksien laukojan - oli se sitten kaveri tai tuntematon - kanveesiin! Saatana.

Pari TOP10:ssä olevaa asiaa juuri nyt:
- kotimaiset omenat
- Presidentin kansia -poliittinen satiiri
- neulominen (myssy tulossa)
- postissa matkalla Suomeen olevat Bugaboot