Pallon bloggausta hieman tarkentaen: Olin KUOLLA loppuviikosta ja viikonloppuna selkäkipuun ja järkyttävään lenssupöpöön. Jos mahdollista olin tavallistakin kärkkäämpi ja kuorsasin tukkoisen nenäni sekä närästyksen kanssa niin, että seinänaapurien jatkot varmaankin häiriintyivät.
Mutta nyt olen taas maanantain kunniaksi tolpillani. Ja parempaan suuntaan tauti on menossa, tosin duunissa ei tarvinnut taaskaan istua kuin kolme tuntia koneella, kun jo selkä oli aivan yhtä klesana kuin edellisenä työpäivänä ennen saikkua eli keskiviikkona. Nice.
No, neljä päivää jaksan vaikka takoa läppäriäni seisten, että ei sen niin väliä.
Kurjinta taudissa oli se, että jouduin skippaamaan koulun, mikä tarkoittaa runsain mitoin korvaavia rästitehtäviä. Eli äitiysloman ensiviikot ovat tehokkaasti näillä plus muilla haalimillani duuneilla buukattuja. Ainakaan minun ei tarvitse kirjoittaa kaikkea tätä työtuolissa istuen, jee!
Perjantaina lähetti toi vihdoin Bugaboon vankkurit! Pallo kokosi ne kaikkien osien perille saapumisen varmistamiseksi valvovan, sairastavan silmäni alla. Ei niitä sitten enää raaskinutkaan purkaa laatikkoon... Hienot ne ovat: pienet, tyylikkäät ja ketterät. Sopivat niin kivasti tuohon olkkarin nurkkaan. Nyt on kaiketi hyvä hetki totutella myös tästä alkavaan, ikuiseen tilanpuutteeseen ja pieneen kaaokseen.
Huomenna pääsen neuvolaan. Toivon neuvolantädin toteavan nyt kuinka päin kääpiö mahassa makaa. Itse en osaa hahmottaa rääpäleen asentoa lainkaan; potkut, möyrintä ja iskut tuntuvat joka puolella.
Kääpiö on neljän viikon kuluttua täysiaikanen eli kypsä pulla. Hurjan nopeasti aika rientää, ei voi muuta sanoa. Eilen illalla ennen nukkumaanmenoa kysyin Pallolta haluaisiko hän jo kääpiön syntyvän. "No ei sen nyt ihan vielä tarvii..", Pallo empi. Omat fiilikseni ovat pelokkaan arasti samanlaiset. Mitä ihmettä me sitten tehdään, kun se OIKEESTI syntyy!?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti