Maaseudulla on kerrassaan ihanaa olla raskaana! Paksuna oleva saa keskittyä siihen kaikkein olennaisimpaan – uiminen, kokkailu, syöminen, lukeminen, pyöräily, yleinen maastossa tepasteleminen, marjastus, veneily – kun muut hoitavat raskaat ja ikävät asiat, kuten vedenkannon, kalojen perkaamisen ja halonhakkuun. Olen innostunut virkkaamaan. Parhaillaan syntyy peitto, joka on tilkkujen yhdistelyä ja vuoritusta vaille valmis. Kun seuraava kaupunki tulee reissulla vastaan, hommaan lankoja vaippahousuihin.
Jos jotain huonoa on lomailusta etsittävä, niin perskeles, kun paarmoja on oikein kiusaksi asti ja olen sekä niiden että hyttysten (niitäkin riittää vielä jonkin verran) puremille ja pistoille yliherkkä.
Näillä helteillä on tullut uitua useita kertoja päivässä. Kun järvivesikin on 25–27 astetta, ei viilentävää vaikutusta liiemmin ole. Kääpiökin tuntuu tykkäävän. Mutta vatsalihakseni eivät tykänneet vedessä suoritetusta jänishyppelystä; kärvistelin yhden yön raastavan kivun kanssa.
Kääpiö on alkanut liikkua toden teolla – tai on nyt reilut 300-grammaisena niin voimakas, että ei-niin-iskunherkkä-tuleva-mutsikin tuntee jo potkut. Ja sekin varmaan vaikuttaa, että lomalla ja mökillä on ollut aikaa hiljentyä kuuntelemaan vatsanseudun elämää. Erityisesti iltaisin, kun makaan sängyssä sivuttain, maha vasten patjaa tai peittoa, kääpiö intoutuu potkimaan. Eilen illalla kun lauleskelin menemään nukkumaan mennessäni urku auki Matin ja Tepon tuotantoa, näin selälläni maatessani potkut vatsan päällä. Oliko kyse innostuneesta vai tuskastuneesta liikehdinnästä, vain kääpiö yksin tietää.
Potkut tuntuvat todella hyvin, kun makaan vatsallani laiturilla – kyllä, vatsallaan makuu onnistuu vielä jotenkuten. Tästä alkaa nyt uusi aikakausi – puolivälin ylityksen lisäksi – kun kääpiön hyvinvointia, päivärytmiä ja aivoituksia voi itse seurailla kosketuksella ja katseella. Pallolla ei ole toistaiseksi ollut onnea liikkeiden bongaamisessa, mutta varmasti kyse on päivistä.
Pesupallo jo kertoikin rakenneultran tunnelmista. Se ja hyvät sokerirasitustulokset viime viikon kokeista ovat kerrassaan päästäneet lomatunnelmat läpi katosta! Ihanaa, ettei tarvitse vahdata syömisiään, hiilihydraatteja ja proteiineja, saati mittailla verensokeria ruokailun jälkeen. Ja vauvalla on kaikki niin hyvin kuin mahdollista, se on parasta!
Nyt vaihdan verkkarit mammahousuun, kun suuntaamme Etelä-Savosta iltajunalla kohti Keski-Suomea. Luvassa festareita, veneretkiä Päijänteellä ja sukulointia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti