Ihminen, varsinkin raskaana oleva, on kyllä kummallinen olento. Pienikin asia saa yhtäkkiä valtavat mittasuhteet, kun raskaana olevan naisen pääkoppa pyörittelee asioita miten haluaa.
Eilinen ilta kului siis vihlontaa ihmetellessä. Vatsassa hiljaisuus ja levollisuus jatkui. Kun Pallo puolen yön jälkeen kotiutui saunapuhtaana, olin jo lietsonut itseni huolen tuolle puolen sillä seurauksella, että olin kiukkuinen kuin hapettomaan, kuumaan huoneeseen pakotettu hengästynyt, tukkonenäinen väsykkö - kappas, näin juuri olikin käynyt. Pallolle meuhkasin, että hänen pitäisi olla kiinnostuneempi vauvasta ja alkaa nyt pikku hiljaa perehtyä sen kehitykseen, "ei tässä enää ole sitä puolta vuotta aikaa". Seuraavassa lauseessa jo sylkäisin ilmoille huoleni kääpiön voinnista. Kun Pallo erehtyi sanomaan, että häntä pelotti tuleva rakenneultra ja että kohtukuolemaa ei äiti välttämättä huomaa, olin jo aivan suunniltani. "Mistä sä tiedät?!" tivasin. Pallo kertoi "lukeneensa jostakin". Ja nyt pieni post scriptum: ymmärrän, miksi on oikeastaan aika helpottavaa, että Pallo ei suhtaudu raskauteen samanlaisella intensiteetillä kuin minä: mehän hyppisimme seinille uskomustemme, luulojemme ja hullujen aivoituksiemme kanssa, kun lietsoisimme toinen toistamme yhä villimpiin "diagnooseihin" ja selityksiin. Heti kun Pallo "erehtyi" ilmaisemaan heikkouttaan, oma mopedini lähti käsistä. Tarvitsen Pallon sanomaan, että kaikki on hyvin tai toistamaan sen kuuluisan sananparren: Ken murehtii ennalta, kärsii kahdesti.
Mutta takaisin iltaan. Huoli sai minut googlaamaan mielipuolisesti "kohtukuolema rv 19", "keskenmeno rv 19", "kohtutulehdus", "vihlova kipu rv 19", "vatsassa hiljaista rv19", "ei liikkeitä rv 19", jne. Nukahdin totaalisen voipuneena puoli kaksi. Kuudelta heräsin hiessä roska-auton melskeeseen, enkä saanut enää unta. Puoli seitsemän olin jo kirjoittamassa neuvolantädille ja kyselemässä vinkkejä luotettavan kotidopplerin pikahankintaan. Sitten kiireellä toimistolle: edessä palaveria ja tiukkaa työntekoa ennen lomalaitumelle pääsyä.
Jo kymmenen jälkeen soi puhelin. Terkkari soitti ja kysyi haluanko tulla kuuntelemaan sydänääniä puolen tunnin päästä, hänen lounastaukonsa aluksi. Lyhyt tilanneselvitys ihanalle pomolleni, pyörä alle ja villiä mankelointia toiselle puolelle kaupunkia. Hikeä valuvana tutkimuspöydälle, vatsa paljaaksi. Terkkari tunnusteli kohdun alaosaa käsillään ja kertoi tuntevansa vauvan hyvin vatsanpeitteiden läpi, "tässä se makailee". Sydänäänet löytyviät helposti. Syke jyryytteli 134-140 vaihteluvälillä, "oikein hyvä syke, ja hyvä vaihteluväli". Juttelimme niitä näitä. Helpottuneena saatoin kysellä liitoskivuista ja liikkeistä - ja niiden puuttumisesta. Kaiken kaikkiaan aivan mahtava visiitti - ja niin tarpeeseen.
Kaikki pisteet Annelle!
Työpäivä kului iloisissa, tosin haikeissa merkeissä, koska pomoni on lähdössä toisiin tehtäviin. Aloitin loman jalkahoidolla, joka tuntui taivaalliselta (nukahdin hieronnan aikana, näin unta "meridiaaneista"), mutta tunnettakin parempaa oli tieto, jota sain jaloistani. Lisäksi puhuimme hoitajan, neljän lapsen äidin kanssa raskauden aikaisista muutoksista jaloissa. Tiesinkin, että rasitus on kova, mutta kuulin, ettei kahden kengännumeron jalankasvu ole mikään vakio vaan suorastaan poikkeus. "Naisen täytyy olla todella ylipainoinen, itse menisin heti lymfahierontaan tai mihin tahansa nesteitä liikuttavaan hierontaan, jos olisin sellainen norsu", suorapuheinen rouva lasketteli. Hänelle oli kertynyt painoa 5kg per lapsi (!!). Minulle hän puheli seitsemästä raskauskilosta. Kun nauroin, että puolessa välissä minulla on jo miltei se mukanani, hän korjasi asiakaspalveluhenkisen jämptisti "seitsemästä kehteentoista raskauskiloa, ei yhtään enempää". Heti tuoliin asettuessani hän oli jo ehtinyt ihmetellä, kuinka raskaus ei näy minulla vielä yhtään. Hah! Kyllä melkein viisi kiloa näkyy - ainakin tuntuu.
Näissä merkeissä lomalle, ja kaksi tuntia sitten 12h:n paastolle. Pidän varpaat ja peukut pystyssä, että sokerit ovat huomenaamuna veressä kohdillaan. Onneksi kuulen tulokset jo perjantaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti