Tänään meillä olikin melkoisen tärkeä päivä – siis minulla ja Pesupähkinällä. Jos Pähkinän odotus olisi näet vaikkapa aavikkoa ylittävä beduiini, olisi tuo beduiini juuri nyt tavoittanut taipaleellaan sen kauan odottamansa puolimatkan krouvin!
Oli tänään muutenkin mitä mainioin päivä. Olemme lomalla ja nautiskelemme rauhallisesti kahden järvimaisemista mökillä. Pahin helle hieman hellitti viikonloppuna, eikä itikoista tai muista ötököistäkään ole liiemmin riesaa, joten kyllä nyt kelpaa!
Upeinta lähipäivinä on kuitenkin ehdottomasti ollut kakkosultra, jossa kävimme perjantaina ennen mökille karkaamista. Pienokainen on kätilön mukaan kasvanut ihan niin kuin asiaan kuuluu, ja pienet kädet, jalat, sormet, varpaat, pää, vatsalaukku, munuaiset sun muut systeemit olivat kuulemma ihan asianmukaiset ja paikoillaan. Pään ja raajat toki monitorista itsekin erotin, kuten Pähkinäkin, mutta melkoista tulkkausta ne kuvat muuten kyllä vaativat. Hyvä, että hommaan on olemassa omat koulutetut ammattilaisensa. Sukupuolikin ilmeisen varmasti selvisi, mutta sen me pidämme ainakin toistaiseksi ihan vain omana tietonamme, kiitos kysymästä.
Muutama päivä täällä mökillä on mennyt siis asioita sulatellessa. Itse kuulun kaiken päälle siihen Alien-elokuvan vähän liian pienenä nähneeseen sukupolveen, joka epäilee ulkoavaruudesta tulleeksi kaikkea vatsassa myllertävää aina lapsesta pahaan ilmakuplaan. Enää ei tarvitse pelätä ainakaan sitä, että Pähkinän vatsassa kasvaisi jotain perin ikävää. Kyllä, lupaan olla ajattelematta sitä Omen-elokuvien Damien-poikaa...
Fiilis on nyt meillä molemmilla kerrassaan upea, kun on viimein varmuus siitä, että lapsi näyttää kuin näyttääkin kehittyvän ihan mallikkaasti. Tästä on myös hyvä jatkaa niin odotusta kuin lomaakin, joita molempia on jäljellä vielä ihan mukavasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti