Ensin määritellään tavoite ja laaditaan siihen tähtäävä suunnitelma.
Ketkä: Pesupähkinä ja Pesupallo, pitkitettyä nuoruuttaan elävät +kolmekymppiset kaupunkilaiset, joilla on yhteistä taivalta takana neljä vuotta. Ja jotka ovat tapaamisestaan, no tutustumisestaan asti tienneet haluavansa jonain päivänä lapsia. Ja vuoden vaihteen aikoihin “jonain päivä” yllätti. Ja nyt ollaan tässä. Joulukuun alussa saamme toivottavasti kotiin sellaisen ennakkojoululahjan, että siitä riittää iloa koko loppuelämäksi.
Lähtökohta: Tämä ei ole tavallinen odotusblogi. Tai "tavallinen" ja "epätavallinen", mitä termit sitten tarkoittavatkaan. Pesupähkinä ei ole lukenut ainoatakaan odotusblogia, ja uskaltaa väittää, että Pesupallokaan ei saata leveillä omalla odotusblogituntemuksellaan.
Tavoite: Blogata kaikesta esikoisen odotuksen liittyvästä – peloista, ihanuudesta, kärsimättömyydestä, v****tuksesta ja siitä mitä eteen tulee – kursailematta ja sievistelemättä. Toivomme, alussa kun ollaan, että kaikki sujuu hyvin.
Suunnitelma: Kun toisena blogaajana on tuleva isä, Pesupähkinä, jollei joku ole vielä ynnännyt, saadaan Tuttipullonhenkeen toivottavasti sellaista ytyä ja vuoropuhelua, että blogauksissa on mielekkyyttä ja kiinnostavuutta. Kirjoitamme vuorotellen ja yhdessä. Pesupähkinä sai aloittaa, mies patisti.
Pähkinä pyrkii sisällyttämään blogauksiinsa lyhyen ON:n (olen oppinut tämän keskustelufoorumeilta, lälläää, Pallo arvatkoon mistä on kyse).
Ja nyt siihen: eli täällä mennään omien laskujen ja laskurin mukaan 5+2, kaikki on hyvin alussa siis. Plussa nasahti viikko sitten 31.3. pääsiäisen alla. Pallo totesikin uutisen kuultuaan, että “aprillipäivähän on vasta huomenna”.
Ja nyt siihen: eli täällä mennään omien laskujen ja laskurin mukaan 5+2, kaikki on hyvin alussa siis. Plussa nasahti viikko sitten 31.3. pääsiäisen alla. Pallo totesikin uutisen kuultuaan, että “aprillipäivähän on vasta huomenna”.
Tyydyin yhden testin tekemiseen, niin selvä oli viiva ja se tunne. Ja oireet (turvotus, pinkeät ja alati kasvavat tissit, vilunväreet, hengästyminen, vatsan juiliminen ja kipristely, finnikatastrofi). Kukaan muu ei vielä tiedä asiasta. Isovanhemmat saavat uutisia äitienpäivänä. Mikäs sen sopivampaa! Kortit on jo hankittu! “Onnea tulevalle isoäidille”, niihin kirjailtavat tekstit tulevat tokaisemaan. Voi sitä alkavan härdellin määrää…
Härdelli on jo käynissä meillä täysillä: olen kantanut kotiin foolihappoa ja Omega-3-kapseleita siinä määrin, että luulisi lapsen selviävän ilman astmaa, allergioita ja mitä lie. Ensimmäinen lelu tuli kotiin pyytämättä ja yllätyksenä Pähkinän lahjana kukkapuskan kera heti aprillipäivänä. Tytön nimivaihtikset ovat jo selvillä, pojan hakusessa, kummeja mietimme tänään illallisella, matkustamista ja ruoka-aineiden välttämistä tuli pohdittua siinä samalla. Kyllä mieli nyt poukkoilee.
Hyvä meistä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti