Pakko se on uskoa, että kesä tulee. Auringossa tuli viikonloppuna ihan hiki.
Tuli ulkoiltua ja kierreltyä kauppoja. Nauroin itselleni melkein ääneen taaperrellessani Aleksilla Lastenvaateliikkeen ja jonkun vankkurikaupan kulmilla uskaltamatta mennä sisään. Sama eri vaatekauppojen mammaosastoilla. Suurin huoli nyt lienee, jos joku sattuisi näkemään... No, vielä kuusi viikkoa. Huoh.
Hullua on se, kuinka eri tavalla kiinnittää huomionsa lapsiin ja perheisiin, ja etenkin raskaana oleviin. Bongasin viikonlopun aikana keväisestä Helsingin keskustasta ainakin 18 havaittavaa mahaa! Tästä taudista tuskin toviin parantuu.
Shoppailun saldona kannoin kotiin pari toivottavasti pitkään päälle menevää paitaa ja yhdet harmaat farkkuleggingsit - vyötärökuminauha on tosi löysä! Löysin myös aivan täydelliset kevättennarit: Ashin Virgin Bis -sneakerit kirkkaanvihreää nahkaa!
Pesupallon postaukseen palatakseni meillä on vauvauutisen käsittelyssä ilmeisiä eroja - ja hyvä niin. Pesupähkinä pureutuu asiaan käytännön kautta: mitä ruoka-aineita välttää, ketä pyytää kummiksi, voiko vauvaa nukuttaa pinnasängyssä alusta asti vai pitäisikö hankkia ensisänky, kauan voimme asua nykyisessä asunnossamme, jossa ei ole tilaa lastenhuoneelle... En tiedä onko kyse siitä äidinvaistosta, mikä lie, mutta itse en ole mietiskellyt eksistenssikysymyksiä: pystynkö, osaanko, onnistunko. Jotenkin vain luotan, että lapsi kasvaa ihan ihmisiksi. Ainoa huoli, jonka Pallon listalta allekirjoitan on oman terveyden ja hyvinvoinnin muuttuminen paljon tärkeämmäksi asiaksi. Kuka pitää kääpiöstä huolta, jos minua, tai meitä, ei ole!
Kuudennelle viikolle siirrytään tiistaina. Nyt on vielä sellainen olo, että onko siellä alhaalla ketään! Huhuu! Ainoina raskautumisoireina jatkavat kipeät daisarit ja repäisevä kipu vatsassa, kun yskäisen. Ja tietysti olen äärettömän kiukkuinen, etenkin juuri ennen kuin saan murua rinnan alle.
Haluan herätä huomenna auringonpaisteiseen päivään. Eihän se ole liikaa vaadittu, eihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti