Hetkessä elävä unelmoija ja toisinaan murehtimiseen taipuvainen Pesupähkinä sekä jalat maassa kepposteleva rauhallisuuden perikuva Pesupallo opettelevat äidiksi ja isäksi joulukuussa 2010 tähän kaoottiseen maailmaan syntyneelle pikku Taatelilleen aka Pyöriäiselleen.

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Huolestuttava maailma

Se on vähän epäreilua, että näin miehenä sitä ilmeisesti jää väistämättä odotuksen alkuvaiheessa enemmän tai vähemmän ulkopuoliseksi. Olen siis täysin Pesupähkinän puheiden varassa seurannut raskauden etenemistä, mikä on jokseenkin sama kuin se, että joku yrittäisi kuvailla miltä syöminen tuntuu, sellaiselle, joka ei ole koskaan niellyt tai maistanut mitään.

Allekirjoittaneen havainnot liittyvät siksi ulkoisiin seikkoihin, esimerkiksi siihen joko se raskaus näkyy. Ei muuten näy. Ei, vaikka olen yrittänyt tuota Pesupähkinää tiirailla sillä silmällä edestä, takaa, vasemmalta ja oikealtakin. Ei sitä erota vaikka sen tietää.

Kahdesta muusta asiasta raskauden sen sijaan jo tunnistaa. Se pienempi niistä on aamuäkeys. Itselleni se on aina ollut jokseenkin tyypillistä, mutta pähkinälle harvemmin. Nyt tiuskimme ja mökötämme molemmat sulassa sovussa ne ensimmäiset viisi minuuttia heräämisen jälkeen.

Vielä selkeämmin totuuden havaitsee Pesupähkinän unisuudesta. Häntä väsyttää aamulla ennen töitä, töissä puhuessamme puhelimessa, ja töiden jälkeen kotona. Voisi oikeastaan sanoa, että Pesupähkinää ei väsytä ainoastaan silloin, kun hän nukkuu.

Raskausoireiden bongailun lisäksi huomaan katselevani ympäröivää maailmaa eri tavalla kuin ennen – jotenkin huolestuneempana.

Saatan unohtua pitkäksi aikaa ihmettelemään esimerkiksi asemalla luuhaavien lasten ikää ja heidän kotiolojaan. En myöskään osaa sanoa, onko viimein koittaneella keväällä osuutta asiaan, mutta kännissä heiluvia porukoita on ainakin keskusta-alueella näkynyt aiempaa enemmän. Siis ihan arki-iltoinakin ne siellä mekastavat kaljakassit kilisten.

Tänään todistin töistä tullessani myös, kuinka narkkari kauppasi keskellä kirkasta päivää, kävelijöitä vilisevän jalkakäytävän laidalla, polkupyörää parikymppiselle kundille. Myyjä oli semmoinen epäsiisti ja muutenkin epäilyttävä lommoposki, joten sen maastopyöränkin täytyi olla varastettu. Sitä paitsi, miksi ne muuten olisivat moisessa paikassa niitä kauppoja hieroneet?

Niin, kiinnitän asioihin jo vähän liikaakin huomioita – jotenkin huolestuneempana.

Ei kommentteja: