Otsikossa kaksi kolmannesta totta ja yksi humpuukia. Seitsemännelle on siirrytty jotakuinkin tokkuraisissa, kuolemanväsyneissä ja odottelevissa tunnelmissa. Väsymys on iskenyt toden teolla päälle; duunissa pitää keskittyä pitämään silmiä auki ja vetämään turvonnutta vatsaa sisään. Kahvikupillisen avulla olen onnistunut olemaan nukahtamatta työpöydän ääreen.
Etova olo alkoi oikeastaan 5+6:n kohdalla. Se ei onneksi ole jatkuvaa. Ennemminkin olo on kuin kroonisessa krapulassa. Eri kivaa. Suuhun tulee pantua eritoten soijajogurttia ja pakastemustikkaa, aplarit tipuvat myös erittäin hyvin, plop-plop. Tiettyjä ruoka-aineita ei tee mieli sitten lainkaan ja esimerkiksi lounastauolla lähikaupassa on vaikea keksiä jotain "oikeaa ruokaa", joka maistuisi. Toisaalta illalla saattaa hyvin pudota herkkuyhdistelmä: rukiiset karjalanpiirakat tomaattisiivuilla Rasilaisen valkosipulihapankaalin kera. Pesupallo tykkää.
Kerroin parille hyvälle ystävälle raskaudesta. Jotenkin on vain pakko saada puhua tästä jollekin tai joillekin ulkopuolisille. Liikutuin itse ihan kyyneliin asti - tosin pillitän American Idolia katsoessani, joten ei sinänsä mitään ihmeellistä. Ystävät olivat todella onnellisia meidän puolestamme. Yksi hoki: "Oikeesti? Siis oikeesti?" ja sanoi miettineensä, että aprillipäiväkin meni jo. Yksi toisteli: "Kaikki tulee muuttumaan, teidän elämä tulee muuttumaan." Aijaa. Heh.
Olemme Pesupallon kanssa huomanneet enenevässä määrin utelua ja vinkkejä tulevien isovanhempien suunnalta; milloin kysellään kihlautumisen perään, milloin muistutetaan, että "ettehän te nyt niin nuoria enää ole". Tuntuu, että he aavistaisivat... Toisaalta tuntosarvemme ehkä ovat vain herkemmät nyt.
Nyt tämä Pähkinä panee maate. Aamulla taas hotjoogaan ennen töitä, joten paree olla pirtsakkana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti