Vappupäivä kuluu perinteisesti piknikillä Ulliksella tai Tähtärillä, mutta nyt sää oli niin kehnon näköinen, että piknik vaihtui Pähkinän Pallolle valmistamaan brunssiin. Se sisälsi viiliä banaanin ja granolan kera, Valion luomuaplarimehua (parasta!), ruisleipää juuston ja vihannespäällysteiden kanssa (salaatti, rucola, tomaatti, basilika, kevätsipuli), kaakaota ja lattea sekä tietysti munkkirinkilöitä ja simaa.
Eilen juuri ennen vappuillalliselle lähtöä paistoimme ison kasan munkkirinkilöitä. Pähkinän munkki-impeys meni kerrassaan nautinnollisissa merkeissä; paistaminen olikin ennakkoluuloista poiketen helppoa, nopeaa ja tosi kivaa. Tästä tulee perinne!
Perinteitäkin on tullut tässä kääpiötä vartoessa mietittyä paljon enemmän. Niillä on nimittäin todella suuri merkitys varsinkin näin vanhempana omaa lapsuuttaan tutkaillessa. Oma vaikutuksensa on myös Riku Korhosen Lääkäriromaanilla, jota parhaillaan luen. Siinä pohditaan aika paljon lapsuutta ja nuoruutta, ja kaiken lisäksi kirjailija on vain jokusen vuoden itseä vanhempi, joten peilaaminen on suht iisiä. Mutta siis perinteet ovat tärkeitä, sillä ne vaikuttavat ihmisen minäkuvan rakentumiseenkin.
Omassa perheessäni, joka ei ole vähimmässäkään määrin poliittiinen, oli joitakin vappuperinteitä. Aattona syötiin nakkeja, perunasalaattia ja tippaleipiä sekä juotiin mummun tekemää simaa, jossa lilluvat rusinat olivat aivan järjettömän pullakoita. Joka vappu sain vappupallon. Vappuaattona aikuiset pelasivat aamuyön tunneille marjapussia ja nauraa rätkättivät hutikassa. Serkkujen kanssa leikimme omiamme ja nautimme herkuista. Haluaisin, että vappuperinteisiimme kuuluisi tulevaisuudessa vappupäivän brunssi tai päivällinen kera isovanhempien tai ystävien. Tietysti ruokaperinteet tulevat jatkumaan.
Välihuomautus: Pallo tuli juuri kaupasta hakemasta vappuillallisemme, parsarisoton, perusraaka-aineita: voita ja mascarponejuustoa. "Kumpi käsi", sain tuttuun tapaan valita selkänsä takana jotain piilottelevalta Pallolta. Oih, sain hienon vappupallon! Keltaisen Tipi-pallon! Nyt kissa tuijottaa sitä herkeämättä.
Pallo tai minä kirjoitamme seuraavalla kerralla enemmän ensimmäisestä neuvolakäynnistä, josta sinänsä emme tulleet hullua hurskaammiksi, koska terkkari ei kuunnellut sydänääniä. Nyt odotellaan kutsua ultraan. No, opimme sentään jotain uutta: hammaslääkärissä on syytä käydä jo kesällä, ettemme vauvaa pusutellessamme tartuta pienelle kariesta.
Nyt on paettava kyökin puolelle. Shamppanja jäihin ja riisit pataan porisemaan. Syytä juhlaan nimittäin on: vietämme aina näin vappuna Pallon kanssa vuosipäiväämme. Skool!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti