Eilen olimme Naistenklinikalla ekassa ultrassa ja labrakokeissa. Pesupallokin pääsi mukaan vapaapäivänsä ansiosta. Kätilö, jonka nimi meni täysin ohi meiltä molemmilta ja jota kaikista seinällä olevien lappujen kielloista huolimatta rempseästi kättelin, oli oikein mukava: luotettavan oloinen ja jämti vanhempi nainen. Kivempi näin kuin nuoren tyttösen pakeilla.
Heti alkuun minut passitettiin puolimakuulle tuoliin ultrausta varten. Ensiko kokeiltaisiin vatsan päältä. Ja hyvin näkyi! Aivan selkeästi 3,74mm pitkä vauvaa muistuttava cashew-pähkinän muotoinen tyyppi siellä köllötteli selällään. Sydän läpätti hurjasti: 120-160 lyöntiä minuutissa. Kysyin kätilöltä, että näyttäkö sillä olevan kaikki raajat ihan oikeissa paikoissa, ja kätilö esitteli nilkoista ristissä olevat jalat ja yhdessä olevat kätöset. Pää oli tietysti täsäs vaiheessa suhteettoman suuri, ja siitä erottuivat hyvin nenä (hah, tulee äitiinsä!), suu, korvat ja silmätkin. Pieni oli niin kovin rauhallinen, että kätilön oli aluksi vaikea saada mitta niskapoimusta, joka sekoittuu helposti nestekalvoon, jonka päällä toukka pötköttää. Kätilö kysyi, olenko syönyt kunnon lounaan (vastaanottoaika oli 13.30), kun sikiö on niin paikallaan. Alhainen verensokeri vaikuttaa kuulemma sen vireyteen. Kätilö passitti minut hetkeksi tanssimaan ja hyppelehtimään, kunnes taas makuulle, ja pomppasihan pienoinen. Niskapoimumitaksi tuli 0,7, mikä ei ole siis lähelläkään jatkotutkimusrajaa kolmea. Hieno juttu! Helpotus oli suuri ja Pallokin virnisteli viereisellä tuolilla.
Lasketuksi ajaksi tuli sikiömitan - ja arvelujeni - mukaan 6.12., itsenäisyyspäivä.
Ultrasta juoksin mehuautomaatin kautta labraan. Siellä imivät kahdeksan pulloa verta eri arvoja varten. Viikon päästä saamme kotiin tuloksia. Toivoa sopii, että niissä ei ole mitään ihmeitä. Olemme Pallon kanssa molemmat aika luottavaisia.
Eilen ja tänään olemme nauttineet koko perhe auringosta ja lämmöstä. Eilen terassilounaalla ja kaupungilla kuljeskelulla, tänään torikiertelyllä ja puistopiknikillä.
Yritän aloittaa nyt illalla pakkailun, sillä lennähdän huomenna iltapäivällä Italiaan apurahan kanssa kielikurssille ja lomailemaan. Pallo tulee viikon päästä perässä.
Jos löydän langattoman verkon, kirjoittelen blogiin varmaan sieltäkin.
Ci vediamo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti