Ikimuistoinen äitienpäivä

Eilen se odotettu ja pelätty äiteinpäivä sitten koitti. Lauantaina kaunoilin äitini korttiin "tulevalle isoäidille" ja muut onnitteluhilirimpsut perään. Lahjaksi ryysin sunnuntaiaamuna hakemaan mahtavan kukkakimpun sekä isäni vinkistä levyllisen kotimaista kevyttä musiikkia, äidin intoilemalta artistilta totta kai.

Yli kuukauden olin asioita ennalta suunnittelevana miettinyt valmiiksi päivän kulun: menisin ruokatarvikkeiden kanssa vanhempieni luo ja kokkaisin aterian. Heti ovesta tultuani halaus, lahjonta ja sitten se show. Isäni oli kuitenkin päättänyt varata meille pöydän kruununhakalaisesta ravintolasta ja vanhempieni piti koukata minut mukaansa matkallaan asemalta ruokalaan. Keksin onneksi, että äidin ja isän on tultava meille sisälle asti, koska "äiti saa sitten lahjan suoraan kassiinsa, sillä omani on niin pieni". Ja sieltähän ne tulivat. Äiti alkoi tunkea korttia ja pakettia laukkuunsa, kun kiirehdin kehottamaan, että olisi kenties hyvä lukea kortti nyt heti. Kun äityli selvitteli kuorta auki, toistelin hermostuksissani, että "parempi hoitaa tämä nyt pois heti". Äiti luki korttia ja huudahti samassa, että "voi ei, mikä uutinen, onnea", ja kapsahti kaulaani. Silmätkin taisivat frouvalta kostua. Isä tietenkin aivan pihalla, tuijotti silmät ja suu ymmyrkäisinä, johon äiti: "Niille tulee vauva!" No ohhoh, isäkin loihti lausumahan, ja nappasi syliin. Äisin ensimmäisiä kommentteja oli, että "kai te nyt sitten naimisiin menette", johon minä, että "eiköhän se lapsi osaa laskea, että paksuna on hätäpäissään menty". Vauva-asiaa ja vointiani siinä eteisessä hetki pähkittiin ja sitten suunnattiin ravintolaan. Päivällinen sujuikin lämpimissä tunnelmissa. Ravintola oli täynnä vauvoja ja taaperoita, jotka huusivat vähän väliä kuin tapettavat siat. Esimakua, äiti sanoi.

Pesupallollekin illalla nauroin, että olen kyllä äitiini tullut, kun äiti ehti jo heti miettiä seuraavia "olennaisia" asioita, kuten miksi haluaa lapsen itseään kutsuvan, mitä alkaa ensimmäisenä kääpiölle kutoa, millaiset isä ja äiti meistä tulee, milloin he voivat avata lapsenlapselleen tilin, jne.

Anoppi kuuli myös uutisia eilen ja soitteli illalla minulle. Lupasin pitää hänet totta kai ajan tasalla odotuksesta ja Pesupallon tiiviisti mukana neuvolakäynneillä, että "kasvaa sitten mukaan siihen".

Nyt kaikki läheisimmät ja rakkaimmat tietävät. Olo on lauhkean helpottunut.

Perjantaina ultra niskapoimumittauksineen ja muine sikiöseuloineen. Jännittää, mutta luottavaisin mielin tässä mennään. Olo on hieman parempi kuin viime viikkoina. Toivoisin melkein, että ruokahalu ei olisi näin kova, sillä kilot tässä karttuvat siihen malliin, että joulukuinen ruhon koko hirvittää.