Vauva-arki ja tuleva juhla

Pyykkipojan leuka ja posket ovat sen verran pullakat, että huoli siitä saako vauva riittävästi maitoa ei vielä ole päässyt yllättämään. Lähinnä mietin rinnalla ykisevää poikaani hellästi katsellessa, että mihin vatsaan poika maitoa oikein imee.

Painon noustessa ja rasvavarainnon kertyessä vauvalle muodostuu poimuja mitä ihmeellisempiin paikkoihin. Kaula- ja nivuspoimut ovat ihan perussettiä, mutta tänään putsasin kostutetulla harsolla ensi kerran Pyykkipojan kainalopoimut, joihin oli kertynyt nukkaa. Kaula- ja niskapoimuista sen verran, että meillä pojan kylvetys- (joka muuten oli aluksi hauskaa mutta muuttui sittemmin hieman pelottavaksi) ja suihkussakäyntivälit (äidin kanssa suihkuttelu on Pyykkipojasta erittäin mukavaa ja hän myös kertoo sen ykisemällä äitiin suihkun alla tarrautuneena tyytyväisen tohkeissaan) määrittyvät sen mukaan kuinka paljon poimut tuoksahtavat pulautukselle. Pallo sanoo koko vauvan tuoksuvan jatkuvasti happamalle maidolle. Voiko vauvantuoksua - oli se sitten vaikka yhdistelmä kakkaa, pulautusta ja maitoa - parempaa tuoksua ollakaan! Ainoa vertailukelpoinen tuoksu on ehkä koiranpennun tuoksu.

Pyykkipoika on nyt jouluviikolta asti kärsinyt vatsakivuista. Ne tulevat ja menevät vuorokaudenajasta, syöntivälistä tai -määrästä riippumatta. Toisinaan poika on hotkimistuulella, jolloin hän pulputtaa ilmaa vatsaansa enemmän kuin yleensä ja silloin kivut yltyvät. Joskus ne ovat niin kovia, että ukkeli lopettaa syömisen ja kaiken tissittelynkin tykkänään. Mikään asento, syli tai kieputus ei auta, tutti hieman helpottaa ja saa ajatukset muualle. Vatsavaivojen myötä olemme alkaneet nukuttaa poikaa enemmän selällään. Kylkiasennossa poika saattaa käkistä, vänistä ja ölähdellä tunninkin syömisen lopettamisen jälkeen - myös öisin.

Päiväunet ovat tällä hetkellä minimissä. Pyykkipoika nukkuu ajan, jonka hän ulkoilee tai on vaunuissa, mikä yleensä tarkoittaa kahden tai kolmen tunnin nokosia. Muuten päivällä riittävät tunnin torkut syöttöjen välissä; poika syö edelleen kolmen tunnin välein (öisin voi mennä viisikin - unelma!), joten maitobaarin emännän on ollut aika helppo ennakoida tuleva happy-hour. Syöttöjen välissä ehtiikin laskuttaa, maksaa laskuja, tehdä ruokaa, ripustaa vaippapyykin, ladata koneeseen harsopyykin, lukea Hesarin lopusta kulttuurisivuille asti, tsekata meilit ja muuta lyhytjänteistä.

Nimiäiset pakkaavat päälle kuun loppupuolella. Päädyimme pitämään ne hyvin suppeina: paikalle kutsutaan perheet ja kummituskummit. Olisi ollut kiva järjestää oikein kunnon bakkanaalit, mutta ehkä sitten, kun juhlakalukin ymmärtää olevansa päätähti. Ja kieltämättä säästyvät pennoset ohjataan mieluusti kesän virkistys- ja matkailukassaamme. Olemme suunnitelleet nimiäisiä jo tovin, mutta pitopaikka varmistui vasta eilen. Kotimme on niin ahdas, ettei se tullut kyseeseen. Isovanhempien kodit olisivat olleet ehkä vaihtoehto, mutta kun meitä kuitenkin on 16 ja juhlakalu, päädyimme etsimään tilan muualta. Pyysin useista paikoista tarjouksia ja täytyy sanoa, että suurtakaan hajontaa ei ollut, kun puhutaan tilavuokrista Helsingin alueella ja aika perustarjottavista käsittäen kakkukahvit ja suolaiset palat. Palaan nimiäisasiaan lähempänä.

Kutsukorttien valmistus jatkuu nyrkkipajassamme huomenna (hups, tänään, kun tiuku takoo jo ties mitä), kun tulostimeen on hankittu uudet musteet valokuvien tulostamista varten..