Mininimijuhla

Vain perhe ja kummit olivat paikalla, kun Pyykkipoikamme sai nimensä - kolme, joista etunimi meillä kaikilla on ollut käytössä jo parin päivän ikäisestä asti. Kauniissa, Museoviraston suojelemassa jonkun helsinkiläisperheen entisessä hulppeassa olkkarissa mutustimme cateringin taiten valmistamat piiraat, rieskarullat, nimellä ja lumihiutaleilla koristetun marenkitäytekakun sekä vaatimattoman näköisiä mutta ah, niin, suklaissen makeita pikkuleipiä.

Askartelin Sinellistä ostamistani mulperipaperista, kartongista ja erinäisistä koristehöysteistä kummeille, tai kummituksille, kummituskirjat. Nimiäislahjaksi pyysimme kummi- ja muun lusikkakrääsän sijaan silkkaa tuohta, mutta nimettyyn tarkoitukseen: Kukkapuron lasten keinutuoliin, jonka hän suunnitteli tyttärelleen vuonna 1959. Ajattelimme, että tällainen kaunis käyttötavara toimii oivana muistona tästä tärkeästä päivästä. Klassikkotuote on ajaton ja toivottavasti periytyy Pyykkipojalta hänen omille lapsilleen.

Tilaisuus oli vapaamuotoinen ja rento, hyvin näköisemme. Aluksi toivotimme kaikki tervetulleiksi ja esittelimme kaiki vieraat. Sitten paljastimme pojan nimen ja kohotimme hänen kunniakseen maljan kuohuvaa. Loppuaika olikin puheita, vapaata seurustelua, vauvan ihastelua ja valokuvaamista.

Pyykkipoika sai toiselta kummitukseltaan lisäksi aivan ihanan lahjan: tähtikartan pojan täsmällisestä syntymähetkestä. Kartta ja siihen liittyvä "ennustus" on analyyseineen poikamme vahvuuksista, luonteenpiirteistä ja haasteista sekä meidän vanhempien roolista hänen elämässään todella kiinnostava. On hauskaa palata siihen pojan varttuessa.

Poika, tänään tasan 9 viikkoa, jokeltaa, nauraa, sätkii ja seurustelee. Erityisesti hän pitää Matkustan ympäri maailmaa -laulusta, Liisa-vauvasta, hymynaamahelistimestä, tissistä, jalkapohjiin puhaltamisesta sekä jalkojen hieronnasta. Osteopaatti sanoi häntä tänään tyytyväiseksi ja kiltiksi vauvaksi. Ja paatti on oikeassa.

Tässä kuva nimiäiskutsusta.