En jaksa mennä kovin yksityiskohtaisesti syntymän jälkeisiin tapahtumiin - tiedättehän, jotkut asiat tuntuvat tosi kaukaisilta vaikka ne tapahtuivatkin juuri äsken. Mutta siis poikamme oli aluksi matalan verensokerin vuoksi vauvojen valvontaosastolla ja sen jälkeen - meidät ehdittiin jo kotiuttaakin välissä - kohoneen bilirubiiniarvon vuoksi yhden yön sinivalon alla. Loppu hyvin kaikki hyvin. Minutkin on todettu labranäytteiden perusteella täysin parantuneeksi rintatulehduksesta, joka muuten on ehkä kaikkein viheliäisin tauti, jonka olen ikuna kohdannut. Sen rinnalla kalpenevat virtsatietulehdukset ja jopa synnytyspoltot!
Ja varoituksen sana odottaville: älkää uskoko kätilöitä, kun ne kehottavat pumppaamaan rintamaitoa "parin tunnin välein, öisinkin, jotta maito saadaan nousemaan hyvin". Kyllä se sieltä nousee, ei kannata stressata. Itse elin käytännössä sähköpumpun vierellä, jatkuvasti toinen tissi kiinni masiinassa, ja ei siinä mitään, maitoa tuli jo tyyliin neljäntenä synnytyksen jälkeisenä päivänä 60ml per daisari, mutta siitähän se kierre vasta syntyikin. Sain olla koko ajan pumppaamassa, eikä lapsi edes syönyt niin paljon. Ja tästä aiheutuivat tiehyttukokset ja sitä kautta rintatulehdus. Eli jos annat pumpulle nännisi, se vie koko terveytesi. Beware.
Poika on aivan ihana! Muutama hetki tässä vauva-arjessa on minusta ylitse muiden. Aamusyötön jälkeen, yleensä klo 6-7 aikaan, kun otan pojan pinniksestä viereeni loppuyöksi nukkumaan, voisin vain tuijotella tuota pientä maailman kauneinta aarretta. Poika ilmehtii uneen vaipuessaan, ynisee, ähkii ja refleksihymyilee. Ja kun poika on iltasella juuri syönyt ja on silti virkeä ja sosiaalinen, on aivan ihana nuuskuttaa ja pusutella persikkaisia poskia sekä seurata pojan ihmetteleviä katseita. Ne hetket, jotka eivät ole aivan yhtä ihania, ovat sellaisia, joissa tunnen - ja Pallo varmasti yhtyy tähän - puhdasta neuvottomuutta; miksi se itkee, miksei se lopeta, sattuuko sitä, mikä sillä on?
Neuvolantädin mukaan poika on "erittäin jäntevä ja skarppi". Hän keskitti jo viikon ikäisenä katsettaan huomattavan tarkasti. Nyt kolmeviikkoisena hänen temperamenttinsa on voimistunut ja lapsemme onkin hyvin päättäväinen ja tinkimätön. Saa nähdä kuinka harmaaksi hiuksemme muuttuvat vesselin ansiosta tulevaisuudessa... Poika sai viikossa 300g lisää painoa, mikä helpotti meitä Pallon kanssa. Tissi siis riittää, eikä korviketta tarvitse antaa.
Hurjaa on se, kuinka nopeasti vauva kasvaa! Nyt jo osa 50-senttisistä vaatteista on armotta liian pieniä. Ja meidän silmissämme hoivaamme jo lasta, emme enää vauvaa.
Tässä silti kuva pikkiriikkisestä vastasyntyneestä sairaalassa, Mammalta saamansa Pupu Teppanan hellässä huomassa.
Toivotamme kaikille oikein rauhallista ja ihanaa joulua. Vietämme sen isovanhempien kanssa lapsuudenkodissani, säätiedotteiden mukaan lumen ja pakkasen keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti