Täällä napotetaan viidettä - vaiko jo kuudetta, laskupääni ei ole vahva - viikkoa evakossa vakuutusyhtiön asunnossa, kun omaa kotia remontoidaan. Ylihuomenna pääsemme onneksi takaisin kotiin, mikä ilahduttaa minua suuresti. Pyykkipoika tuskin edes muistaa kotia, mutta ehkä tutut tavarat ja vaipanvaihtopaikan koristukset soittelevat kelloja.
Raskasta tämä on ollut. Kun tänne pakosalle lähdimme, oli talvi. Nyt on kesähelle. Poika on oppinut täällä kääntymään molempien kylkien kautta masulleen, syömään soseita ja vähän sormiruokaakin, nauramaan ääneen ja kakkimaan "isojen poikien kakkaa". Heh.
Takana on ikimuistoinen eka oma äitienpäivä! Sain nukkua pitkään - tai mikä nyt sitten on pitkään - mutta siis pidempään kuin yleensä. Se olikin tarpeen lauantain kello viiden herätyksen jälkeen. Opiskelin lauantain. Takaisin sunnuntaihin: sänkyyn sain jokeltavan vauvan lisäksi kukkakimpun ja kortin, johon Pyykkis oli luonnostellut itse (!) nimensä. Pöydässä odotti kahvikupillinen, lämmitettyjä croissantteja tuorejuustolla ja hillolla, sacher-kakkupala, mansikoita ja skumppalasillinen. Pyykkiskin maistoi mansikkaa, piti kovasti! Ruusuja sateli päivällisellä anopin ja oman äidin (ja isän) kanssa. Päivä huipentui Pesupallon antamaan selkähierontaan ja materialistiseen onnenaaltoon, kun löysin kuin löysinkin pojalle brittiläisestä verkkokaupasta maailman hienoimman Mini Rodinin syystakin.
Tänään vietimme muskarissa kevätjuhlaa herkuttelun merkeissä. Lapset mässäilivät viinirypäleitä, pillimehua ja Marie-keksejä. Pyykkis tyytyi maitoeväkseen ja kiukutteli itsensä uneen ennen kuin muskarin ovi ehti sulkeutua. Kolmen tunnin päikkärit maistuivatkin rankan äitienpäivän päälle ulkoilmassa kahvilan terassilla.
Palaan aktiivisempaan postausrytmiin, kun saan taas käyttää koti-wlaniamme. Täällä surffaan naapurin - ainoa avoin - verkossa, joka on jumalattoman hidas ja katkoo aina välillä. Pahoitteluni hänelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti