Äidin sisupussi

Pyykkipoika täytti juuri 15 viikkoa. Kolmen kuukauden neuvolakäynnillä poika oli 60,7cm ja 5970g. Neuvolantäti sanoi, että kasvu maltillistuu usein näihin aikoihin hieman. Ihan helpottavaa kuulla, sen verran taajaan saa olla pakkaamassa pieneksi jääneitä pukineita pois laatikoista suurempien tieltä.

Samalla käynnillä Pyykkiksen oikeaan reiteen tuikattiin ensimmäinen rokote. Poika pillahti kevyeeseen valitukseen, muttei itkenyt. Olin hakenut edellisenä päivänä homeopattista tuijaa ja antanut sitä yhden rakeen heti apteekista tullessamme - toisen annoin rokotuspäivänä - eikä pojalle tullut mitään oireita rokotteesta. Mikä kummallisinta, kolmantena päivänä rokotteen saamisen jälkeen vauva muuttui tyytymättömän kiukkuiseksi. Kun me olimme Pallon kanssa teatterissa, isovanhemmat saivat tuta Pyykkiksne kiukun - heille se oli vatsakipua. Sama jatkui seuraavana päivänä; ensimmäisenä vauvauintipäivänä. Yllätykseksemme uintipuolituntinen oli pojalle päivän aurinkoisin hetki. Illalla toinen isoäiti sai kyläillessään hyssytellä ja kannella kitisevää pikkumiestä. Ja sama jatkuu nyt neljä päivää myöhemmin; pahinta on ulkovaatteiden pukeminen, joka saa aikaan raivokohtauksen, tänään illalla sylitin ja hyssytin parkuvaa vauvaa tunnin, ennen kuin hän nukahti pinnikseen tutin ja unirätin kanssa.

Monella muullakin tuntuu olevan kokemusta tästä "kolmen kuukauden kiukkuajasta". En voi silti olla miettimättä, että olisiko syy Pyykkiksen - ja muidenkin samanikäisten, samoihin aikoihin rokotettujen palleroiden - melko yhtäkkiseen muuttumiseen rokotteessa...

Mutta mukavampiin asioihin. Poika on aamuisin meidän aurinkomme: hihkuu, jokeltaa, juttelee, huutelee, mylvii, loilottaa - ja nousee yhdessä auringon kanssa aamu seitsemään mennessä! Äidin laulaminen, ilmeily ja loruttelu kiinnostaa ja naurattaa kovasti. Isillä on pojan kanssa omat leikkinsä ja laulunsa, jotka viihdyttävät yhtä paljon.

Pyykkis pyrkii sylissä kovasti istumaan ja turhautuu usein siihen, ettei istuminen onnistu. Kääntyminen ei mielestäni ole vielä ihan huomisen juttu, sillä poika ei nostele jalkojaan vielä jatkuvasti ylös vatsan päälle. Selällään maatessaan hän kääntyy kuitenkin kyljelleen kaarelle makoilemaan, eli on jo hoksannut kuinka homma periaatteessa toimii. Käätymisiä pelonsekaisin tuntein odotellessa...

Poika tarttuu käsillään helistimiin ja tunkee niitä valikoiden suuhun. Purulelut eivät kovasti vielä kiinnosta, vaikka nyrkki onkin suussa alituiseen. Hampaista kiukkuaminen siis tuskin johtuu.

Olemme siis aloittaneet uinnin. Muskarikin alkoi kolmikuisen pojan riemuksi parisen viikkoa sitten. Vauva-äitijooga jää kohta pois, joten saamme pidettyä harrastuspäivät lukumäärällisesti jotakuinkin samoina. Parin viikon päästä pääsemme kokeilemaan muussatuilla marjoilla maalaamista vauvojen värikylpyyn. Kun vesseli hieman kasvaa, hän saa käyttöönsä turkulaisesta Baobabista tilaamani pikkuruisen Kerhokassin. Ja olihan minun pakko tilata itsellenikin oma kassi, joka on osoittautunut jo ainakin oikein kelvoksi uintikassiksi!