Hetkessä elävä unelmoija ja toisinaan murehtimiseen taipuvainen Pesupähkinä sekä jalat maassa kepposteleva rauhallisuuden perikuva Pesupallo opettelevat äidiksi ja isäksi joulukuussa 2010 tähän kaoottiseen maailmaan syntyneelle pikku Taatelilleen aka Pyöriäiselleen.

perjantai 18. helmikuuta 2011

Hei hei, lääkäripoikuus!

Perheessämme sairastettiin perusteellisesti. Ensin Palloon iski kuume kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kolme päivää podettuaan Pallo vääntäytyi puolikuntoisena töihin. Keskiviikkona olin lähdössä ohjaamaan joogaa Pyykkipoika mukanani, kun jostain päähänpistosta päätin juuri ennen lähtöä mitata pojalta kuumeen. Pieni oli itkeskellyt koko aamun - tiedättehän sellaisen itkun, jota on joskus nähnyt ja kuullut Afrikan kuolemansairaista lapsista kertovissa dokkareissa: tasaisen jatkuvan valituksen - , pää tuntui kuumalta eikä tissikään oikein kelvannut. Ja kuumettahan aartehellamme oli: 38,5. Soitin suit sait lääkärille ajanvaraukseen ja sanoivat, että näin pieni vauva (Pyykkis on siis 2,5kk) on syytä tuoda hetimiten vastaanotolle.

Ei kun menoksi. Lopulta vietimme 3,5 tuntia Mehiläisessä. Suurilta osin sen vuoksi, että Pyykkikseltä ei tahtonut millään irrota pissiä virtsanäytettä varten. Pissaan odoteltiin ja odoteltiin. Lääkäri ehti jo varoitella minua, että näin pieni vauva otetaan usein sisään sairaalaan, ihan vain tarkkailumielessä. Pyykiksen tulehdusarvo oli 0,33 eikä labroissa löytynyt mitään. Kyse oli siis mitä ilmeisimmin bakteerista, jonka isänsä oli poikaan tartuttanut. Onneksi pääsimme kuitenkin kotiin toipumaan. Lääkäri soitti vielä illalla kysyäkseen kuumelukemat; poika kehitti mittaukseen alilämmön 35,5, mutta lämmön sahaaminen näin pienellä on kuulemma tavallista, sillä lämmönsäätelyjärjestelmä on vielä kehittymätön.

Yö sujui hyvin, mitä nyt heijasin syönnin jälkeen itkeskelevän pojan molempien yösyöttöjen yhteydessä uneen. Aamulla poika pulisi ja nauroi tissin takaa parin päivän edestä niin, ettei syömisestä tahtonut tulla mitään. Kuumemittarikin näytti 37,4. Huokasimme helpotuksesta.

Viime viikolla poika oli neuvolassa, tasan 11-viikkoisena. Pituutta oli kollilla 57 cm ja painoa 5370 grammaa, pipo oli 40,7 cm. Tänä viikonloppuna ohjelmassa onkin jo pieneksi jääneiden vaatteiden viikkausta laatikkoon.

Muista taidoista sen verran, että poika löysi kätensä, tai nyrkkinsä, noin kaksi viikkoa sitten ja - tadaa! - tänään hän oppi tarttumaan sormillaan helistimeen! Olen ylpeydestä rinta rottingilla.

Ei kommentteja: